maanantai 18. tammikuuta 2016

Yksityisiä asioita

Tänään potilas sanoi "Olit oikeassa, Kekkonen valittiin 70-luvulla jatkokaudelle ilman vaaleja eduskunnan päätöksellä". Ei tarvitse ihmetellä miksi en pysy aikataulussa.

Kerran eräs potilas jaaritteli niitä näitä, eikä meinannut poistua huoneesta millään. Aloin olla hieman ärsyyntynyt, sillä hänelle varattu puolituntinen oli mennyt jo 15 minuuttia aiemmin. Lopulta sanoin suoraan, että minun on kutsuttava seuraava potilas sisälle. "Minulla on vielä yli tunti aikaa" hän sanoi "Kutsussa käskettiin varata  poliklinikkakäyntiä varten kaksi tuntia".

Kollegalle samassa luulossa oleva potilas oli turhautuneena todennut "En keksi enää mitään puhuttavaa".

Välillä tuntuu, että kun potilaat paranevat, he alkavat valittaa joutavia pikkukremppoja. He ajattelevat, ettei lääkärin vastaanotolle voi mennä ellei ole tarjota lääkärille ongelmia ratkaistavaksi.

Kuulin työpaikan kahvihuoneessa jutun miehestä, joka näytti tuttavilleen kännykkävideota synnytyksen ponnistusvaiheesta (hänen vaimonsa synnytti). Onko enää mitään niin yksityistä, että haluaisimme pitää sen vain itsellämme?

4 kommenttia:

Outo Paimen kirjoitti...

Enpä tiedä haluaako kukaan säilyttää enää mitään omana tietonaan. Luin jostain että epävirallinen ennätys siitä hetkestä kun lapsi on syntynyt ja kuva on Facebooksissa, on 33 sekuntia mutta koska kyseessä muutaman vuoden takainen tieto niin se lienee vanhentunut. Kiitos Periscopen ja vastaavien.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Voi että! Minulla on lyhin aika lääkärillä alle viiden minuutin. Sain terveyskeskuslääkäriltä puhelinsoitolla tietää, että röntgenkuva näytti peukalonivelteni olevan täysin kuluneet, minkä tiesi kyllä ilman röntgenkuvaakin. Halusin päästä asiassa eteenpäin leikkaukseen, niin että pääsisin kivuista ja saisin taas napit kiinni, oven auki irvistelemättä jne. mutta tämä lääkäri sanoi vain, ettei sille sitten mitään voi. Kiitin ja varasin samantien ajan Mehiläisen käsikirurgille. Tiesin, että todellakin voi leikata. Kävin seuraavana aamuna hakemassa röntgenkuvani terveyskeskuksesta ja menin ne kädessä vastaanotolle. Sanoin, että kädet eivät enää toimi, nivelet tuhoutuneet, mutta ei voi kuulemma leikata. Tämä lääkäri ei edes vilkaissut kuvia, katsoi vain käsiäni, tunnusteli ja sanoi, että kyllähän nämä nyt leikata pitää ja hänpä kirjoittaa heti lähetteen yleiselle puolen. "Voi kiitos ja näkemiin!" virkoin ja astuin naama loistaen ulos. Ulkopuolella odottava mieheni kysyi, jäikö minulta jotain, ja minä, että ei kun lääkäri jäi kirjoittamaan lähetettä, jippii, ja nyt leikkauskutsua odottamaan.
Olen varmaan hyvä potilas kun en jäänyt puhumaan mistään turhasta. Sain tarvitsemani. Nyt on toinen peukku leikattu onnistuneesti ja toisen leikkaus on tässä kevättalvella.
Käyn samalla minulta leikkauksen evänneellä lääkärillä edelleen vuositarkastuksissa, mutta olen tarkkana. Jos labratulokset ovat epäilyttäviä, niin tiedän, että lähden tapaamaan yksityislääkäriä, koska omalääkärini ei välitä minusta.

Aurinkokujalla kirjoitti...

Olen sun blogissa ekaa kertaa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään Aurinkokujalle.

Heidi kirjoitti...

Tervetuloa!