sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Synkeän miehen haastattelu

Pentti Linkolaa haastateltiin televisiossa. Miehestä tulee mieleen isäni, joka on vain vähän Linkolaa vanhempi. Isäni merkitsi nuorukaisena joka päivä mustakantiseen vihkoon päivän sään ja maatalon työt. Linkola kirjasi päivittäin nautitun ruoankin. Molemmat ovat olleet hillittömän ahkeria, muuta yhteistä heillä ei ole.

Linkola on edelleen sitä mieltä, että laaja tautiepidemia olisi maailmalle siunaus. Mies pitää terroritekoja hyvänä, mutta tuhovaikutuksiltaan liian vähäisinä. Hänen mielestään diktatuuri on demokratiaa parempi järjestelmä. Hän haluaisi siirtää maailman jonnekin 30-luvulle.

Suomesta ovat metsät lähes hävinneet (nykyisiä metsiä Linkola nimittää puupelloiksi). Isän isä varjeli puita pientilalla Pohjois-Savossa. Metsää myytiin vain kun oli pakko. Heti kun hän luopui tilasta metsät hakattiin. Voi miten surulliselta kannot näyttivät.

Linkola taitaa olla melko yksin pitäessään Pohjois-Korean järjestelmää parempana kuin omaamme. Hän inhoaa nykyistä hallitusta ja jatkuvan kasvun ajatusta.

Luin hiljattain teoreettisen ajatuksen, että maailmankaikkeudessa olisi (ollut) muutakin älyllistä elämää, mutta lopulta kehitys johtaa siihen, että asukkaat tuhoavat itsensä saastuttamalla ympäristönsä.

Ikävä kirjoittaa luettavaksenne tällaista. Katsokaa kuitenkin Areenasta Pentti Linkolan haastattelu. Hän uskoo olevansa oikeassa. Hän rakastaa joitakin ihmisiä, mutta koko ihmiskuntaan ei rakkaus ulotu.

Linkola rakastaa musiikkia, luontoa ja kirjallisuutta. Hän ei pidä liian siisteistä asunnoista ja viettää aikaa sisällä vain tammi- ja helmikuussa.

Pentti Linkola todennäköisesti hyväksyisi asuntoni tilan (makuuhuoneessa vain 15 astetta ja kirjoja lojuu eri puolilla asuntoa), keittiössä lämpö kipuaa 16 asteeseen. Olen taas kerran valittanut asiasta. Muuten menee ihan hyvin, mutta sormia paleltaa, vaikka olen ottanut käyttöön lisälämmittimen.

16 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Läppärini meni rikki ja olen vain puhelimen varassa, mutta pystyy tälläkin Areenaa katsomaan - viimeksi perjantaina katsoin Suomiloven. Nuorena ehkä ihan vähän ihailinkin Linkolaa, mutta fanaattisuus on fasismia.

Oletko lukenut Kaarina Davisin kirjoja? Olen pitänyt kaikista. Viimeisimmässä, Toisinnäkijän päiväkirjassa, hän kertoo mm. pettymyksestään valtaisiin avohakkuihin. Niinpä hän on testamentannut pienen maapaikkansa oliko se nyt Luontoliitolle (tai jollekin vastaavalle) sillä ehdolla, että talon tyhjentämisen jälkeen sinne ei saa ihminen astua jalallaan. Pieni talo maatukoon paikoilleen, tulkoon osaksi luontoa. Minusta siinä on jotakin valtavan kaunista.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni Linkola on hieman raukka-parka, mutta itse itselle teemme vankilan, kuka minkäkin laisen.

ketjukolaaja kirjoitti...

Metsien hävittäminen surettaa minuakin.

Sinun kannattaa tarkastaa ovatko kaikki ikkunat kunnolla kiinni, kun on noin viileää. Anopilla oli kotihoito tuuletuksen jälkeen sulkenut tuuletusluukun huonosti ja kun se pantiin kiinni, nousi lämpötila kolmestatoista yhdeksääntoista tunnissa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

On Linkola osittain oikeassa, näin ei voi jatkua, vaan jotain on tehtävä.

Huomasin äsken, että "vierashuoneen" patteri on kylmä/haalea vaikka olen vääntänyt sen täysille. Makuuhuoneen katonrajassa oleva ilmaluukku oli auki.

Anonyymi kirjoitti...

Ei voi todellakaan näin jatkua, maapallo hukkuu paskaan ja muuhun törkyyn. Meret on jo pullollaan muovijätettä mikä tekee merellisten elämän vaikeemmaks vuosi vuodelta. Tehtaat syytää ilmakehään mielettömät määrät haitallisia kaasuja, ei 'tietenkään meillä', mutta muualla.
Jos ei tää ihmisjuurirotu saa saastumista loppumaan niin sen sietää lopettaa.
Aamen. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Linkola on kenties liian jyrkkä ja radikaali mutta muuten mies on oikeassa.
Teollistumisen jälkeen ihmiskunta on ampunut jalkaansa koko teollistumisen jälkeisen historian joten kauaa se jalka ei jaksa kannatella tätä systeemiä ja jotain Linkolan edustamaa radikaalia tapahtuu. Se, että tapahtuuko se ihmiskunnan vai LuontoÄidin taholta, jää nähtäväksi.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Katsoin äsken Linkolan haastattelun. Kallista aikaa hän tuhlasi nuorna miesnä tutkailemalla kuorma-autojen ajoreittejä. (Asperger?) Mahtaa tosiaan olla raskasta olla aina oikeassa, kun muut oikeassa olijat ovat laskettavissa promilleina väestöstä.

En voinut välttää ajatusta, että olikohan kulttuurikoti kylmä kasvuympäristö. Pidettiinkö siellä sylissä, halattiinko? Vai jäikö hän aikuisena vaille naisen lämpöä? Oikein mikään muu ei selitä tuollaista täydellistä pessimismiä ihmisten ja ihmisyyden suhteen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jospa mies vaan ajattelee olevansa oikeassa ja turhautuu, kun kukaan ei usko.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö kyseinen herra ole useasti mennyt vapaaehtoisesti suljetulle osastolle hoitoon?
Kun ihminen pystyy olemaan sujut oman itsensä kanssa, ei tarvitse tuomita kaikkia muita.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Linkola on varmaan aika paljossa oikeassa, mm. metsien suhteen. Hän ei ole vain koskaan hankkinut tietoa, sanoi tuossa haastattelussakin lukevansa vain kaunokirjallisuutta, joten jotkut hänen ratkaisuistaan isoihin ongelmiin ovat aivan liian jyrkkiä. Hän itse totesi kirjamessuilla, että hänestä tuli "guru" sattumalta. Joku kirjasi ja toi julkisuuteen hänen puheitaan ja siitä se lähti.
Mukava mies. Hän sanoi mdesuuilla myös olevansa hyvin sosiaalinen ja ihmisrakas, ja se kuulosti uskottavalta. Teoria siis on erikseen.

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut joskus Linkolan kirjoja ja hän on on varmasti ympäristönsuojeluasioissa oikeassa. Hän on kuitenkin hakenut hoidon masennukseensa ja diabetekseen. Hänellä on myös kaksi lasta. Yksilötasolla hänkään ei kykene jättämään hoidattamatta itseään vaan hakee olemassaololleen merkityksen. Hän juuri on tärkeä.

Väestönkasvu toki on varmastikin pahin ongelma maapallon kannalta.

ketjukolaaja kirjoitti...

Kannattaa huoltomieheltä pyytää tarkastamaan, voisiko sen patterin ilmata. Se on helppo toimenpide.

anumorchy kirjoitti...

Serkkuni tapasi Linkolan kerran bussissa ja sanoi etta tosi mielenkiintoinen matkakumppani.
Kylla minakin noita nykyajan metsia kutsun puupelloiksi. Todella harmittaa kun siella Suomessa siskoni kaataa kotitaloa ymparoivat ihanat vanhat metsat ja puut pois. On mukamas jotain tautia tai tuholaisia. Ei edes huvita enaa sinne lapsuusmaisemiin (jota ei enaa ole) matkustaa.

Dessu kirjoitti...

Pahoin pelkään, että Linkolan visio osoittautuu tulevaisuudessa oikeaksi. Sen kuitenkin mieluusti torjuu pois mielestään, kun on antanut itselleen luvan tottua nykyiseen elämänmuotoonsa: "Minun jälkeeni vedenpaisumus". Ei siis koske minua

Ana kirjoitti...

Kukapa järjissään oleva ei vastustaisi kulutuksen ja kasvun jatkuvaa lisäämistä.

Mutta jos tahtoo tosissaan olla maapallon puolella, niin ei kannattaisi tehdä lapsia (eli ihmisiä, joita on jo liikaa). Linkolallakin on omia. Hups!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei hänkään toimi ihan loogisesti. Hänessä on inhimillinen puoli. Onko oikein elää länsimaista luontoa tuhoavaa elämää vai onko kaikki jo joka tapauksessa menetetty ja kannattaa viettää hedonistista elämää ja lentää maailmaa ristiin rastiin? Olen jossain määrin tekniikkauskovainen: joku ratkaisu vielä keksitään. Luulisin.