tiistai 25. lokakuuta 2016

Lääkerahaa lainaamassa

Tänä aamuna ovikello soi. Muistaakseni toinen kerta kun joku soittaa nykyisen kotini ovikelloa. Alaovi on lukossa, joten on ensin soitettava puhelimeeni, jonka jälkeen painan asunnon ulko-oven viereiselle seinälle liimattua nappia ja alaovi aukeaa. Nappi on nimenomaan liimattu ja olen suorittanut vaativan liimaustoimenpiteen ihan itse.

Oven takana seisoi arviolta seitsemänkymppinen nainen, joka sanoi asuvansa talossa (en ollut nähnyt häntä koskaan, mutta saattoi hyvinkin asua, en tunne kaikkia naapureitani edes ulkonäöltä). Hän pyysi 40 euroa lainaksi, jotta voisi ostaa lääkkeitä. Sanoi maksavansa lainan takaisin marraskuun 2. päivänä. Valehtelin, ettei minulla ole kyseistä summaa kukkarossa.

Olen mainostanut kaikille rehellisyyttäni ja sitä, etten edes osaa valehdella. Olen ilmeisimmin kehittynyt valehtelun jalossa taidossa. Huomannut, että joissain tilanteessa pieni valhe helpottaa elämää. On helpompi huijata, ettei rahaa ole kuin sanoa, etten halua antaa rahaa sinulle. En luota sinuun. Ajattelin itsekkäästi, että jos nyt annan ja vaikka nainen maksaisi takaisin niin tuleeko sitten joka kuun lopussa rahaa ruinaamaan.

Entä jos nainen nyt kuolee lääkkeen puutteeseen? Saa epileptisen kohtauksen, aivoinfarktin tai keuhkoembolian. Verensokerit nousevat taivaisiin. Jalat amputoidaan.Eikös lääkärin kuulu auttaa ihmisiä? Olen huono ihminen ja surkea lääkäri.

Kävin eilen papa-kokeessa. Olin varannut ajan etukäteen, mutta pessimistisen luonteeni mukaisesti varasin mukaan tiiliskiviromaanin. Tasan klo 12 nimeäni huudettiin jossain odotushuoneen perukoilla. Ehdin odottaessani lukea kaksi sivua Joyce Carol Oatesin romaania Blondi. Nimeäni huudellut nainen vaikutti jo tehneen päätelmän, etten tule paikalle ennen kuin sain romaanini pakattua reppuun.

Laboratoriokäynti on hyvää harjoitusta tulevien vuosien varalle, jolloin päivät todennäköisesti kuluvat laboratoriossa ja lääkärin vastaanotolle pääsyä odottaessa.

Palaan vielä rahaa lainanneeseen naiseen. Näin jälkeenpäin mietin, että naisella taisi olla kädessään vanhanaikainen resepti. Miksi? Miksei sähköinen?  Kuulin kun hän eteni rappuja ylöspäin rahaa etsien. Miksei naisella ollut ketään ystävää tai sukulaista jolta lainata? Vaatii melkoista pokkaa kulkea ovelta ovelle rahaa anomassa.


Ei kommentteja: