Menomatkalla vietin yön makuuvaunun alapetissä. Yläpuolellani nainen puhui kiivaasti kännykkäänsä minulle tunematonta kieltä. Tungin tulpat korviini ja kai nainen jossain vaiheessa lopetti puhelunsa. Junamatka sujui lopulta hyvin. Heti kun pääsin perille heitin repun selkään ja lähdimme maastoon.
Äkäslompolossa oli kaunista. Ilmat vaihtelivat pilvisestä ja tyynestä, tuuliseen ja sateiseen. Patikoimme sitkeästi vaikka sade ropisi, märät polttopuut eivät tahtoneet syttyä ja makkara oli pinnalta musta ja sisältä kylmä.
Oli kovin rauhallista. Eräälle laavulle saapui suuri joukko myöhäisessä keski-iässä olevia naisia. Opas veti porukalle lapsekasta tutustumisleikkiä. Kuuntelin kauhuissani pirtsakkaa opasta: onko nimileikki väistämätön tulevaisuudenkuvani?
Viimeisenä iltana käväisimme Joiku-baarissa. Menninkäisen näköinen mies ojensi minulle vasemman kätensä, ojensin hänelle omani ja kättelimme vasemmalla kädellä. Kaksi paikallista naista istui lähipöydässä. Välillä he työnsivät päänsä melkein yhteen, vilkuilivat ympärilleen ja kuiskuttelivat. Miesmenninkäinen tervehti heitä halauksella. Kun naiset menivät tupakalle, näin että toinen käveli korkokengillä ja toinen aamutossuilla. Puumakuvioisissa legginsseissä juhliva nuori nainen lauloi innokkaasti karaokea. Vieläkin päässäni soi epävireisesti esitetty "Nahkatakkinen tyttö".
Lapista löytyy kummallisia paikannimiä: Röhkömukanmaa, Möykkynen ja Pöntsö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti