Kotona

Laukku on jo purettu ja pesukone kurittaa matkalla likaantuneita vaatteita. Tulin kotiin vasta puolen yön jälkeen, sillä kone oli reilusti myöhässä.

Matkalla kuulutettiin se epätoivottu "Onko koneessa lääkäriä?" -kuulutus. Ei kannata rynnätä suinpäin, sillä usein on muitakin. Nyt saatoin olla ainoa, ainakaan kukaan muu ei ilmoittautunut.

Iäkäs matkustaja oli mennyt tajuttomaksi, hengitti kyllä hyvin ja pulssi tuntui. Kukaan ei tiennyt naisesta mitään. Laukusta löytyi onneksi dosetti ja lääkelista. Saimme selville, että nainen ei sairastanut ainakaan diabetesta. Arvailimme stuertin kanssa mistä saataisi olla kyse ja päädyimme yhteistuumin diagnoosiin. Ihmettelin stuertin ammattitaitoisia elkeitä ja hän kertoikin olevansa toiselta ammatiltaan palomies.

Lennolta soitetaan nykyään kansainväliseen firmaan, joka tekee päätöksen mahdollisesta välilaskusta. Näin lentoyhtiöt ulkoistavat päätökset ja välttävät oikeudenkäynnit. Teimme pienen koukkauksen Madridiin, jossa nainen vietiin sairaalaan.

Lentokoneessa ei voi tehdä juuri mitään, sillä välineitä ei ole (no verenpainemittari löytyi). Muutama lääke on saatavilla. Tilat ovat kelvottoman pienet. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olen joutunut tällaiseen tilanteeseen, aiemmin ei ole ollut kyse mistään vakavasta. Kerran on lääkäriä kuulutettu laivassa ja kerran junassakin. Paras pysyä kotona.

Mietin vielä yksin matkustamista. Pitäisi ainakin kirjoittaa lappu mahdollista sairauksista ja lääkityksistä tällaisten tapausten varalta. Matkavakuutus on välttämätön, sillä kotiinkuljetus maksaa maltaita.

Eräs ihotautilääkäri kertoi aikoinaan ajaneensa kolaripaikalle ja tunnollisena miehenä menneensä kysymään tarvittiinko lääkärin apua. Kenelläkään ei ollut ihottumaa ja kaikki oli hallinnassa. Mies kurkkasi onnettomuuspaikan viereiseen syvään ojaan ja ihmetteli mikä auto siellä lojui kunnes huomasi oman Mersunsa makaavan ojan pohjalla.