Sananpesua

Blogillani on yhtäkkiä valtava määrä lukijoita. Tai no valtava ja valtava, yli viisisataa vuorokaudessa. Ihan sama kirjoitan tai en. Varsinkin silloin kun en ehdi kirjoittaa. Moni lukija on Yhdysvalloista. En jaksa kuvitella, että siellä oltaisiin jotenkin kiinnostuneita ajatuksistani.

Luulen että blogiani käytetään sananpesuun. Likaiset sanat viskataan tänne ja laivataan takaisin näennäisen puhtoisina. Viattomimmillekin korville sopivina.

Jotain kieroa tässä joka tapauksessa on oltava, en vaan keksi mitä.

Talossani on hissiremontti, josta ilmoitettiin rappukäytävän seinällä. Joku asukas oli vaivautunut raapustamaan tekstin alle "Mikä hissi?" Porraskäytävässäni ei nimittäin ole hissiä. Tuntuu hieman epäreilulta maksaa tuhansia euroja kulkuvälineestä, jota ei ole ja kavuta portaita vintille viedäkseen lakanoita sinne pulujen kakittavaksi. Tosin ei niitä lintusia ole viime aikoina näkynyt. Taidan jonain päivänä käydä ajamassa talomme hissillisen osan uudella hissillä. Jos ajan kerran ylös ja alas edestakaiselle matkalle tulee hintaa vähän vajaa neljä tonnia.

Sain tänään Solina Riekkolan esikoisrunokirjan "Kysymyksiä murukille" (Sanasato). Runoilija kirjoitti teokseen omistuskirjoituksen: Heidille 1.12.2016   "Kasvua ja rehotusta!"

Siteeraan Solinaa ilman Solinan lupaa :

Ensimmäinen merkki

Presidentti soittaa Kansanradioon ja vastaa kansalaisten kysymyksiin. Me aterioimme ulkona, mehulasissa on rinki valoa. Ampiaiset eivät ole kuolleet vielä. Munakokkeli kiinnostaa niitä, minua kiinnostaa päästä lähemmäs. Hän istuu vieressäni lämpöisenä, yhä pisamissaan, milloin mitäkin pitkissä käsissään. Yläkerrassa nukumme vierekkäisissä huoneissa, hän riisuu silmälasini "ettei ne taitu".