Tyräkki

Alan tottua Puerto de la Cruziin. Tiedän missä sijaitsee linja-autoasema, kauppahalli (ei hääppöinen), uimarannat (en ole uinut saati maannut auringossa), Plaza del Chargo -aukio, jonka vierustan kuppiloissa kaikki istuvat. Aukion itäpuolelle mustat miehet levittävät merkkilaukut ja kellot, jotka häviävät nopeasti kun paikallispoliisi saapuu aukiolle. Chargon eteläiseltä sivulta saa hyvää italialaista jäätelöä ja läntisellä laidalla on libanonilainen ravintola, josta saa hyvää kasvisruokaa.

Minua kutsutaan senjoraksi. Minusta on oikeastaan hilpeää olle senjora. Senjorat vetävät perässään pulleita mummokärryjä matkalla kotiin laittamaan perheelleen ruokaa. Senjorien hiuksissa on permanentti.

Hyppäsin eilen paikallisbussiin teräspohkeisten saksalaiseläkeläisten kanssa. Kaikilla oli patikointiin tarkoitetut vermeet ja repussa roikkuivat teleskooppisauvat. Jäin bussista Orotavassa, he jatkoivat jonkun patikkapolun alkuun.

Orotava on yksi kaunempia kaupunkeja, jossa olen käynyt. Sen onni on sijaita korkealla ja kaukana meren rannasta. Kauniita vanhoja rakennuksia, aukioita ja Victorian puutarha. Ei suuria hotelleja.

Orotavasta löytyi aivan liikaa seimiä. Niitä oli ulkona ja sisätiloissa. Ilmeisen uskonnollista väkeä nuo orotavalaiset.

Illalla söin sardiineja perunan ja mojo-kastikkeiden kera, enkä ollut tippaakaan vaivautunut vaikka istuin yksin ravintolassa.

Lomalla pariskunnat kävelevät käsi kädessä.  Nuoret ja vanhat. Heiluttelen käsiäni villisti sivuillani.

Joulutähtiä kasvaa täällä joka puolella. Kasvi kuuluu tyräkkien heimoon. Tyräkki kuulostaa vaikeaa tyrää potevalta pahantuuliselta potilaalta, joka on odottanut leikkaukseen pääsyä inhimillisesti arvioiden (eli potilaan arvion mukaan) aivan liian kauan ja kiroaakin julkisen terveydenhuollon alimpaan helvettiin.

Täällä käytetään moneen tarkoitukseen talkkunan tyyppistä jauhosekoitusta nimeltään gofio. Aamulla jauhoa voi sekoittaa maitoon ja illalla punaviiniin.