Heräsin aikaisin aamulla jyrsimään kahvinpapuja kovaäänisellä myllyllä. Koko rappukäytävän väki kiittää minua. Kahvit juotuani pesin vessan. Kuuntelin radiota ja itkin jokaisen isänmaallisen laulun tahtiin vaikka en myönnä olevani mitenkään erityisen isänmaallinen. Itkeminen on perinteinen suomalainen juhlimistapa.
Itsenäisyyspäivän ohjelmaani kuuluu filharmonian konsertti, meille rahvaalle järjestetty ilotulitus ja Lauri Lylyn puhe (odotan innolla). Myöhemmin on tarkoitus syödä luonani. Mieleeni juolahti vasta äsken, ettei minulla ole televisiota ja kuitenkin linnanjuhlat ovat itsenäisyyspäivien ykköshuvi.
Eilisessä ranskalaisessa dokumentissa Roman Schatz ihmettelee Suomea, joka juhlii kahta hävittyä sotaa sotilaisparaateilla. Samassa ohjelmassa Tarja Halosen mielestä suomalaiset voisivat joskus olla enemmän fiksuja ja vähemmän rehellisiä. Sympaattisessa dokumentissa kerrotaan miten kansallisvaltio luotiin melkein tyhjästä. Suomen kieli oli rahvaan, eikä kulttuurin kieli. Olihan se suuri saavutus. Aina puhutaan sodista, mutta ihmeellinen ponnistus oli myös köyhän Suomen nostaminen hyvinvointivaltioksi sotien jälkeen.
Kun tänään kaikilta kysytään mitä kukin maassamme arvostaa niin sanonpa minäkin. Tasa-arvoa. Rauhaa. Toimivaa yhteiskuntaa. Puhdasta luontoa. Toivottavasti näitä riittää tulevaisuudessakin.
5 kommenttia:
Katsoin minäkin noita dokumentteja Suomesta, ensin Donnerin perkele kakkosen ja seuraavana iltana tuon ranskalaisen. Molemmat olivat hyviä. Donnerin elokuva yhteiskunnallisempi ja liikkui enemmän tässä päivässä, sehän ei ollutkaan mikään 100 vuotishistoria. Kyyjärvi maahanmuuttajamyönteisenä kuntana nostettiin lopussa esille. Monenlaisen tavallisen tallaajan tarina oli taas kaikkea muuta kuin tavallinen. Kaikkien tarinat ovat mielenkiintoisia. - Ranskalainen dokumentti oli enemmän semmoinen nostattava ja hymistelevä,mutta toisaalta hyvin selkeä sadan vuoden historian läpikäynti ja haastateltavat henkilöt oli valittu monipuolisesti.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Onneksi juhlallisuudet ovat ohi.
Itsenäisyys on hieno asia mutta rajansa kaikella koska se varsinainen asia hukkuu julkimoiden iltapukujen, selfieiden ja muun shaiban alle ja on näin ollen varsin hyvä osoitus siitä, kuinka paljon ihmiset loppupelissä itse asiaa arvostavat mutta näinhän se on mennyt siitä asti kun tv löysi tiensä ihmisten koteihin.
Kahvimyllyn hankintaa olen harkinnut, ne eivät tänä päivänä ole hinnan kiroissa ja ovat aika simppelin kokoisiakin tällaisen yksineläjän tarpeisiin. Voisi olla hyväkin ostos koska pidän todella vahvasta kahvista ja koska nykyisillä kahvinpuruvalikoimilla tämä jumalainen nautintoaineeni muistuttaa lähinnä ruumiinpesuvettä.
Pitää tänään katsoa se Donnerin luomus. Ranskalainen dokumentti oli hyvä historian kertaus.
Minulla on halpa mylly. Pidän siitä tuoksusta ja tummapaahtoisesta kahvista jota saa tietysti valmiiksijauhettunakin.
Miten itsenäisyyden juhlistaminen esim. Linnassa selfieineen tai kotohvalla juhlia katsoen häpäisee suurta juhlaa? Minun logiikkani mukaan ei mitenkään.
Lähetä kommentti