Einesnainen

"Sinä syöt värikkäitä ruokia",  työkaveri sanoi minulle tänään. Talvella pitääkin nauttia väreistä.

Alakerran ruokala tekee valkoista pastakastiketta, jossa lilluu mummon alusvaatteiden värisiä kinkkusuikaleita, joten tuon töihin omat eväät. Siinä säästää sitäpaitsi aikaa, kun ei tarvitse laskeutua portaita, jonottaa ruokaa, seistä kassajonossa ja kivuta portaita ylös epäekologinen muovinen ruokakaukalo kädessä. Voihan sitä tietysti syödä ruokalassakin, varsinkin jos löytää mukavaa seuraa, mutta sitten aikataulut kusevat.

Appelsiineistä saa oranssia, joka on ilonen väri. Hyvät appelsiinit tunnistaa kuulemma siitä, että ne ovat painavia. Seisoskelen usein appelsiinilaarin edessä appelsiinit molemmissa käsissäni arvioimassa niiden mehukkuutta. Avokadot ovat yleensä niin raakoja, että ne tuntuvat sormiin kivikovilta ja ovat syömäkelpoisia vasta viikon kuluttua. Tällä hetkellä suosikkini on sitruuna, jonka mehua puristan melkein kaikkien ruokien mausteeksi. Jossain vaiheessa tungin kaikkeen tuoretta chiliä, sitä ennen oli inkiväärikausi, basilikan ja aurinkokuivattujen tomaattien kaudet.

Suhtaudun aina hieman epäillen ihmisiin, jotka eivät piittaa ruoasta. Kun eräs mies jätti rakastettunsa, hän kertoi, että nainen oli syönyt eineksiä. Ei kai sellaisen ihmisen kanssa voi suunnitella tulevaisuutta.