Vanhuus

Eräs potilas kuvasi kättään ilmaisulla "kuin tiine sammakko", eikä tämä mielikuva jätä minua nyt rauhaan.

Luin vuosia sitten pääsykokeisiin Antti Eskolan oppikirjan Sosiaalipsykologia ja se teki minuun vaikutuksen. Isäni inhosi Eskolaa, joka oli vasemmistolainen. Isän inho sai tietenkin minut innostumaan kirjasta vieläkin enemmän. Paljon myöhemmin tutustuin Eskolan teokseen Vanhuus, jonka soisin oikeastaan kaikkien lukevan, sillä mies kirjoitti  niin viisaasti vanhenemisesta. Kirjaa lukiessaan viimeistään ymmärtää, että kaikki iäkkäät ihmiset eivät ole samanlaisia ja että vanhus on ihminen siinä missä keski-ikäinen, keskiluokkainen palkansaaja ja kuluttaja.

Emeritus professori Antti Eskola kuoli viime torstaina 84-vuoden iässä. Lehtijuttujen mukaan hän osallistui Tampereen yliopiston avajaisiin vielä kuolemaansa edeltävänä päivänä.

Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksissa olen seurannut harmaaseen pukuun pukeutunutta miestä ja kerännyt rohkeutta puhua hänelle. Kerran valuttaessamme tölkkiviiniä laseihimme, päätin, että nyt sen sanon ja kerroin pitäneeni hänen kirjastaan Vanhuus. Eskola kertoi saaneensa viisisataa viestiä kirjan lukijoilta, joten joku muukin oli tykännyt professorin ajatuksista. Olen iloinen, että uskalsin kiittää häntä.  Nyt se olisikin jo liian myöhäistä.

Mietin vielä ilmausta tiine sammakko. Sammakon jälkeläiset eivät kasva sammakon sisällä vaan vedessä, joten eihän tiine sammakko voi tarkoittaa oikein mitään. Suomessa tavallisin ruskosammakko elää kymmenestä viiteentoista vuoteen kertoo Wikipedia. Ruskosammakko tuskin pohtii vanhenemistaan.