Bloggerin kosto

Blogger kostaa taas poissaoloni nyhtäisemällä lukijalistani näkymättömiin. Se on minulle oikein.

Kun söin tänä aamuna Berlin, Berlin hotellin sinänsä laadukasta aamiaista, päätin, etten enää koskaan poistu kotoani vuorokautta pidemmäksi ajaksi. Olen lentänyt viime aikoina niin tiheästi, että osaan jo ulkoa koneessa näytettävät piilokamerapätkät.

Ehdin siis viettää kotona vajaan vuorokauden Mallorcan matkan jälkeen. Pakkasin taas kerran matkalaukuun puolikuivat vaatteet. Heräsin virkeänä klo neljä aamuyöstä ja noudimme taksilla V:n hänen kotoaan kunhan ensin taksikuskin kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, missä on Näsilinnankadun alapää. Pirkkalassa vartosi potkurikone, joka liidätti meidät Arlandaan, jossa vaidoimme suihkumoottorihirviöön. Hakeuduimme hotelliin, jonka nimi oli Spittelmarkt jotain. Huomasin taas, että Suomessa hotellien hinnat ovat törkeitä.

Mitä kertoa Berliinistä, sellaista, jota siitä ei olisi jo kerrottu. Rakennustöitä kaikkialla, graffitteja melkein joka talon kivijalassa, monumentaalisia rakennuksia ja sieviä boheemeja alueita. (Berlin by night jäi sattuneesta syystä kokematta ja niin moni muukin asia). Kolusimme Kreuzbergin hauskoja putiikkeja, söimme erinomaista nepalilaista ruokaa (maukas lammasateria kuusi euroa), söimme tietysti myös Currywurstia. Pidin eniten Kreuzbergin ja Friedrichshainin kaupunginosista. Aika oli todella lyhyt, pari päivää. Muu aika tuli vietettyä luentosaleissa.

Eilen siis ajoin yksin metrolla Friedrichshainiin. Istahdin terassille ja mietin: "tässä minä nyt istun terassilla Friedrichshainissa". Aloin lähetellä kaikille tekstareita, joissa mainitsin  "Istun täällä Friedrichshainissa terassilla". Join pienen oluen ja kävin vessassa. Kävelin sille jäljelläolevalle muurinpätkälle ja otin valokuvia. Minua alkoi olut pissattaa. Päästäkseni vessaan olisi pitänyt juoda jotain jossain kuppilassa, jolloin olisi taas alkanut pissatta. Ajoin siis metrolla hotellille, jossa on ilmainen vessa ilman juomisvelvoitetta. Ostin matkalta tötterön herkullista italialaista jäätelöä eurolla. Menin hotellihuoneeseeni lepäämään ja pohdin syvällisiä asioita kuten sitä seikkaa, ettei saksalaisissa hotellisängyissä ole petauspatjaa. Mietin miksi, ja mietin edelleen.

Kongressikeskuksessa vessat sijaitsivat aina eri kerroksessa kuin minä. Järjestelmälliset saksalaiset olivat laatineet kongressikeskukseen niin monimutkaisen numerointijärjestelmän, että kävelin jatkuvasti väärään suuntaan luentosalia etsiessäni.