perjantai 3. elokuuta 2012

Heidin lista

Heräsin päänsärkyyn, vaikka en eilen nauttinut pisaraakaan alkoholia. Aurinko paistaa vaikka on loma.

Mad Men sarjan nautiskelu on edennyt kolmanteen tuotantokauteen. Päätän aina illalla katsoa yhden jakson, jonka jälkeen otan kuitenkin vielä toisen ja sitten kolmannen. Kenties pääni kärsii Mad Men krapulasta. En pidä sarjan henkilöistä erityisemmin. Päähenkilö Don Draper on vihoviimeinen matchomies, jonka edessä naisia lakoaa ja se tuntuu jopa ihan uskottavalta. Miehessä on imua. Eräs työkaveri totesi, että naiset rakastavat renttuja, niitä ei kuitenkaan riitä kaikille, joten joku joutuu ottamaan kunnon miehenkin. Pohdin sarjan henkilöiden elämää, kun viime yönä pyörin petissäni. Nukuin huonosti, joudunhan tänään lähtemään ihan Jyväskylään asti. Saan tavata poikani ja vanhoja työkavereitani.

Maasta muuttajissa olen saavuttanut osan neljä. Ruotsalaiset talonpojat ovat vihdoin saapuneet uuteen maahan ja alkaneet raivata elintilaa. Ostin divarista sarjan osat 1-3 , osia 4-7 ei tuntunut saavan mistään. Käväisin eilen Laukontorilla, kirpparia torilla pitänyt nainen kokosi juuri romppeitaan. Pöydällä lojuivat vielä Maasta muuttajien osat 3-7. Ostin naiselta itseltäni puuttuneet osat 4-7 yhteishintaan 2 euroa.

Eilisessä Hesarissa julkaistiin brittiläisen Sight and Sound lehden lista kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Ensimmäistä kertaa kyseisen listan ensimmäiseksi oli yltänyt värielokuva, Hitchcockin Vertigo. Tässä kyseinen lista:

1. “Vertigo”
2. “Citizen Kane”
3. “Tokyo Story”
4. “La Regle du jeu” (“The Rules of the Game”)
5. “Sunrise: A Song of Two Humans”
6. “2001: A Space Odyssey”
7. “The Searchers”
8. “Man with a Movie Camera”
9. “The Passion of Joan of Arc”
10. “8 1/2″

Miksi elokuva saa enemmän tähtiä kun se on vanha? Eikö enää tehdä hyviä elokuvia. Kuulun elokuvakerho sukupolveen. Mielestäni elokuvissa ei kuulu syödä, lukea tekstiviestejä eikä keskustella. Olen elämäni aikana katsonut niin monta tylsää taide-elokuvaa, että olen oppinut haukottelemaan sisäänpäin. Voi niitä hidassoutuisia neuvostofilmejä, joita naama peruslukemilla tillotimme. Laitan tähän perään oman listani. Elokuvia, jotka ovat joskus tehneet säväyksen. Ne eivät ole listassa missään paremmuusjärjestyksessä. Monta on varmasti jäänyt pois.

1. Woody Allen  "Annie Hall".  Woody Allenia joko inhoaa tai rakastaa, minä rakastan. Hänen huonoimpiaankin elokuviaan katsoo mielellään. Pakko oli joku valkata.
2. Francis Coppola "Kummisetä" Parhaat taisivat olla osat 1 ja 2. Välillä oli pakko sulkea silmät, en pidä väkivallasta. Kauniita elokuvia, upeita näyttelijöitä.
3. Sofia Coppola "Lost in Translation". Lyhyt irrallisten yksinäisten kohtaaminen. Ei rakkaustarina, tai ehkä vähän, syvällinen kertomus kahdesta erilaisesta ja eri ikäisestä ihmisestä.
4. Aki Kaurismäki "Kauas pilvet karkaavat". Yksi elokuva oli valittava,olkoon se tämä. Melankolista huumoria, siitä pidän.
5. Kieslowsky "Kolme väriä, punainen, valkoinen ja sininen". Niin surullisia niin taiteellisia elokuvia.
6. Rob Rainer "Kun Harry tapasi Sallyn". Pitäähän yksi romanttinen komediakin listassa olla.
7. Paolo ja Vittorio Taviani "Tähtikirkas yö". Teki aikoinaan suuren vaikutuksen. Vuosiin en ole nähnyt.
8. Charles Chaplin "Kaupungin valot". Pitäähän se Chaplin listasta löytyä. Tämän voi katsoa aina uudestaan.
9. Kaikki jotka eivät listaan mahdu. Uudet dokumentit kuten "Miesten vuoro". Pois jäivät nyt Bergman, Fellini, Coen veljekset ja monia muita.
Tuli kiire. Pitää miettiä myöhemmin lisää.

Tämä lista on heitetty tuosta vaan. Huomenna tekisin kenties erilaisen listan.


4 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Tätähän voisi miettiä itsekin omassa blogissa . Sinun listastasi kelpuuttaisin ainakin Kieslowskyn "Sinisen" ja Kaurismäeltä valitsisin "Mies vailla menneisyyttä". Jään miettimään omiani lisää.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Jos pitäisi valita yksi elokuvaohjaaja, niin taitaisin taipua Kieslowskiin.

Ehkä kaikkein syvimmän jäljen on jättänyt Dekalogin kuudennen osan pidennetty versio, Lyhyt elokuva rakkaudesta.

Jos et saa sitä helposti käsiisi, niin lainaan mieluusti omani.

Samalla voidaan vaikka juoda kahvit Tammelantorilla!

(Ihan varmuuden vuoksi täytyy lisätä, että en ole kallellaan naisiin päin.)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pitää miettiä tuota kahvien juomista. Yritän edelleen pitää kiinni olemattomasta anonyymiudesta.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi ehdottomista suosikeistani on tuo Lost in Translation, ja minä taas olen pitänyt sitä aina ehdottomasti nimenomaan rakkaustarinana - toinen on Brokeback Mountain, niin kauniita nämä saavuttamattomat rakkaudet...