sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ihana sade!

Piipahdin eilen töissä lukemassa sähköpostini. Aikaa tuhraantui pari tuntia, mutta oli heti jotenkin helpompi hengittää. Palaan huomenna työn ääreen neljän viikon loman jälkeen.

Matkalla töihin pistäydyin Tammelantorilla. Jonotin kahvia ja sain muovikuppini täyteen ruskeaa lientä ja kertakäyttölautaselle sokerisen pullan. Katseeni kiersi täysissä pöydissä. Tilaa olisi riittämiin, jos asiakkaat toimisivat toisin. Kun kolmen seurue saapuu kahvilaan, jää kaksi varaamaan paikkoja ja kolmas hakee kahvin. No varaan minäkin monesti pöydän. "Tyttö istu tähän" sanoi vanhempi mies, joka istui pöydässä ystävänsä kanssa. Mies kuului siihen joukkoon, jolle kaikki naiset ovat tyttöjä. Mies oli pukeutunut valkoiseen silitettyyn paitaan, kankaassa ristelivät vaaleanharmaat ruudut, harmaita housuja kannattelivat saman väriset henkselit. Ulkoasun siisteydestä saattoi päätellä, että miehellä oli vaimo. Henkselimies oli ostanut sekä voileivän, että mehevän viinerin. Hänen tapauksessaan vähempikin olisi riittänyt. Mies söi voileivän. Sen jälkeen hän poimi  nautiskellen lusikalla marjat viinerin päältä suuhunsa ja lopuksi vielä söi rasvaisen viinerin santsikupin kera.

Aamulla heräsin sateen ropinaan, ikkunasta suorastaan ryöppysi hapekasta ilmaa. Noukin sängyn vierestä Maastamuuttajien seitsemännen osan ja kaivauduin peiton alle lukemaan. Ihanaa monen aurinkoisen aamun jälkeen herätä sateeseen. Ei tarvitse rynnistää haalimaan kesän viimeisiä auringonsäteitä.

Tein eilen kaalilaatikkoa. Minun teki sitä niin mieli. Kuuntelen äänikirjana "Saatana saapuu Moskovaan", ensimmäinen levy on kuunneltu. Volyymi on väännettävä kovalle, että teksti kuuluu paistamisessa syntyvän sihisevän äänen yli.Suunnittelin meneväni elokuviin. En mennyt. Katsoin taas kolme osaa Mad Men sarjaa. Nyt alan tosissani siitä nauttia. Meneillään on neljäs tuotantokausi, joten loppu häämöttää. Viides on kuulemma tulossa.

Taitaa sade laantua. Ulos on kiiruhdettava. Kohta. Ihan pian. Kertulla ei näitä huolia ole. Se on asettunut kerälle toiseen nojatuoliini. Häädin sen hetki sitten kylmästi tästä. Nyt se näyttää jo olevan syvässä rentouttavassa kissanunessa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana blogi!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ihana anonyymi!