maanantai 6. elokuuta 2012

Naivia

Kolumnini julkaistiin ja pahin häpeä alkaa haihtua. Jos olisin töissä niin uskaltautuisin jo ruokalaan ja kahvihuoneeseen. Onneksi olen lomalla, eikä kukaan enää parin viikon kuluttua muista koko asiaa.

Kävin kahden luokkakaverin kanssa Iittalassa naivistien näyttelyssä. Tuo taidesuunta ei ole minulle se kaikkein mieluisin. Miksi en osaa nauttia taulujen söpöstä maailmasta? Suurin osa taitelijoista on itseoppineita ja myynti on siihen nähden huikaisevaa. Melkein joka taulun viereen oli liimattu punainen pylpyrä. Muutama heistä oli kyllä oikeasti hyvin taitava maalari.

M tuntee Tuija Piepposen, jolla on ateljee Iittalan myymälän vieressä. Nainen on siinä mielessä hulvaton, että tuntuu tekevän mitä tahtoo. Hänen maalauksistaan voi olla montaa mieltä, mutta häneltä löytyi itseironiaa. Seinällä roikkui valtava kukkataulu. Joku oli toivonut sellaista ja maalari sanoi tehneensä taatusti riittävän kookkaan ja värikkään ja vieläpä kimaltelevan maalauksen.

Tässä välillä kissa parkkeerasi viereeni haisten tunkiolta, sen sievissä perskarvoissa roikkuin kissanhiekkaa ja ruskeita kakkakikkaroita. Kävimme pesulla. Kerttu suhtautuu toimenpiteeseen hämmästyttävällä tyyneydellä. Se ei tunnu tajuavan, että olisi mahdollista protestoida. Löytökissa Harri vainaata olisi ollut turha yrittää pestä. Ainakin olisi pitänyt varustautua toimeen pukeutumalla vahvatekoiseen koko kropan peittävään haarniskaan.

3 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Meillä kun elukka on pulassa, haava, punkki tai paskaa, niin ne antaa aivan kiltisti mun hoitaa harmin pois. Nyt ne on täs ympärillä pyörimäs ja vornuuvat sapuskaa. Annan sen tapani mukaan kello 19, ni saan ne sillä yöks sisätiloihi.

MUUTEN, olisko jotain paikkaa mist sun kolumnin vois lukee, tai oisko mahollista saaha se s-postiin? (Kattoo silmiin ja pyytää nätisti...)

jarna kirjoitti...

Ihaniahan naivistisen maalaukset on. Suloisia.

Heidi kirjoitti...

On ne tietty suloisia, mutta...

Jospa vaikka lähetän kun töihin pääsen/ joudun.