Kunnioitettu emäntäni,
Minut tungettiin kassiin, jonka päätykangas näytti verkkomaiselta, saatoin kurkkia ulos vankilastani. Verkon läpi ei näkynyt mitään tuttua ja turvallista. Minut oli otettu panttivangiksi. Seuraavaksi vankilani siirrettiin moottoriajoneuvoon. Kukaan ei vaivautunut kertomaan minulle kuinka kauan piina kestäisi. Raavin vankilaani ja huusin apua. Kukaan ei vastannut huutoihini. Lopulta vajosin jonkinlaiseen koomaan. Olin varma, että loppuni oli lähellä.
Perillä odotti varsin mukava asumus: kolme huonetta ja keittiö, sekä tilava eteinen, johon hiekkalaatikkoni sijoitettiin. Ruokahuoltoni toimi näissä väliaikaistiloissa tyydyttävästi. En tosin tiennyt oliko kyse väliaikaisista tiloista vai pysyväisemmästä asunnosta. Kukaan ei sitä minulle kertonut. Löysin pian kaksikin sopivaa oleskelupaikkaa, joista toinen sijatsi sohvan selkänojalla ja toinen kirjahyllyn päällä. Hyllyn päältä saatoin tarkkailla ympäristöäni, takaosaani turvasi paksu hirsiseinä. Tiloissa lenteli pieniä surisevia otuksia, jotka olivat ihan mukavia makupaloja. Ihmiset pysyttelivät pääasiassa ulkotiloissa, joten sain nauttia makupaloista yksikseni.
Puit ylleni vaaleanpunaiset valjaat, minkä minä sille voin, että pidät kaikesta sievästä ja minä totisesti näytin somalta noissa koristeissa. Raahasit minut tilaan, jossa ei ollut kattoa, ei seiniä. Kai minua pelotti moinen avaruus. Halusin takaisin sisälle.
Hirsiseiniä oli sitten mukava raapia. Voisitko järjestää samanlaiset kaupunkiresidenssiini? Puolipanelikin riittäisi. Raapimistuntuma on erilainen kuin nojatuolessa, sellainen mukavan jämäkkä.
Kyllä tuo matkailu väsyttää ja avartaakin jopa liiaksi. Kahta asiaa jään kaipaamaan: hirsiseiniä ja lentäviä makupaloja.
Nyt ramasee mukavasti. Silitä pyykit, se on helpompaa kun vaatteet eivät ole vielä rutikuivia.
Vie roskat.
Ystävällisesti,
Kerttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti