tiistai 21. elokuuta 2012

Tämä on pyörätie!

Nuori hieman pulska mies nojaili avoautoonsa. Auto oli pysäköity keskelle pyörätietä. Karjaisin ökyautoa ohittaessani: TÄMÄ ON PYÖRÄTIE! Mies ei reagoinut mitenkään.

Minä huomasin olevani taas vireessä. Pieni ärtymys virkistää ja saa veren kiertämään. Seuraavaksi huudan: JOS ET SIIRRÄ RUMAA AUTOASI PYÖRÄTIELTÄ, NIIN KERTTU TULEE JA REPII SINUT RIEKALEIKSI!

Puutarhakadulle on avattu liike nimeltä Punnitse ja säästä. Nimi on harhaanjohtava. Tuotteet punnitsee myyjä eikä suinkaan asiakas. Kassalle luikertelee pitkä jono. Jokaisella asiakkaalla on viisi pientä pussukkaa. Myyjä näpertää pussin auki "Mitä tää on? Onks tää luomua?". Kun sisällöstä päästään myyjän ja ostajan väliseen yhteisymmärrykseen, myyjä alkaa plarata listaa, johon on merkitty tuotteiden kilohinnat. Myyjä sulkee paperipussin nätisti ja asettelee sen vaa'alle. Hän näpyttelee hinnan kassakoneeseen. Tämä tapahtuu jokaisen asiakkaan kohdalla lukuisia kertoja. Säästökin on aika suhteellista. Sata grammaa melkein mitä vaan maksaa vähintään pari euroa.

Saa nähdä milloin mittani täyttyy ja lähden Puutarhakadun pyörätielle sievän vasarani kanssa. Niinkin vaatimattomalla aseella voi ärtynyt keski-ikäinen nainen saada ihmeitä aikaan.

6 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Kyllä kai se niin on, että toiset ihmiset toimivat meille peileinä, joista näemme jotakin mutta vain tuolloin tällöin tajuamme katselevamme omaa kuvaamme.

Tarkoitan tällä sitä kertaa, kun nuorena poitsuna kavereitten kanssa heittelin kiekkoa pururadalla. No, siihen tuli sitten mieshenkilö autolla ja kun olimme huomauttamassa hänelle, ettei pururadalla saa ajaa autolla, mies osoittautuikin kaupungin liikunta-alueitten valvojaksi. Niinpä siinä sitten kävikin, että hän se meidät hääti siitä tiehemme kiekkoa heittelemästä.

Minulle on oikeastaan aika usein sattunut tällaista, mutta aina sen tajuaa vasta perästä päin, että peiliinhän minä siinä katselin.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Peili tai ei. Kaupungin läpi kulkee yksi ainoa pyörätie (taitaa niitä olla kaksi), ja sille autot jatkuvasti pysäköivät. Ehkä se on sitten sallitua. Koen pyöräilijöiden sorsimisen hyvin henkilökohtaisesti. Ehkä olen kateellinen niille, joilla on auto, varsinkin, jos heillä on joku, joka ajaa sitä kotteroa.

-a kirjoitti...

Hyvä hyvä. Vinkkaa vähän ennen kuin lähdet Kertun ja vasaran kanssa harrastamaan omankädenoikeutta, minä tulen siitä naapurista katselemaan. Oletuksena, että toimit virka-aikaan :)

Nimetön kirjoitti...

jaan raivosi. Joskus vaan ei enää jaksa. Pyöräilijänä ihmettelen, miten ihmeessä me emme some-maailmassa saa aikaiseksi kapinaa? Jokainen meistä tietää, miten liikennejärjestelyjä pitäisi parantaa ja kuntapäättäjätkin hanakasti käyvät Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa tutustumassa, mutta mitään ei tapahdu!
Ja tämä kassaepisodi sai minut taas pohtimaan tätä itsepalvelujuttua. Miten, tuntuuko jostakusta muustakin siltä, että tämä korttimaksaminen itse kassalla hidastaa ja hankaloittaa asioimista, vaikka sitä markkinoidaan nopeuttamisella ja joustavuudella?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minulle pyörä ei ole urheiluväline vaan tärkeä liikkumiskeino. Minusta pyörä pitäisi asettaa tasa-arvoiseen asemaan auton kanssa. Kaipaan pyöräteitä ja pyöräparkkeja. Talvella toivon, että pyörätietkin aurattaisiin. Toivoisin, ettei keskustan pyöräteitä miellettäisi autojen pysäköintipaikoiksi.

Unknown kirjoitti...

Ai että sait taas hymyn naamalle. Kerttu tulee ja... Hihhii...

Ohan se veemäistä kun tollasset toopet ei välitä yhteisist pelisäännöist. Ite saattasin sanoo, et jos et tota romuas älyy siirtää siitä, tuun ja paskon kuskin penkille.