keskiviikko 1. elokuuta 2012

Käynyt kalassa. Saanut komean kuhan.

Nappasin eilen Aamulehden sitä mainostavalta hepulta. Luin eilisen aviisin vasta tänä aamuna ja virkistyin kivasti. Kuninkaankadun yrittäjien suulla Aamulehti ajaa autoja takaisin kyseiselle  kadulle. Autoilla saataisiin kadulla roikkuvat laitapuolenkulkijat pois. Samaa sakkiahan istuu ja nautiskelee juomistaan myös Stockmannin vierustan kävelykadulla. Keskustorin nurkalle kokoontuu nuorempi päihteillä itseään ammatikseen viihdyttävä joukko. Yhteistä kaikille näille paikoille ovat istuimet ja autottomuus. Penkit pois ja autoja joka paikkaan, niin kadut pysyvät siisteinä!

Eilisessä Hesarissa mielenkiintoni herätti juttu naisesta, joka tekee väitöskirjaa kuolintodistusten kielestä. Todistuksessa on lyhyt vapaamuotoinen osa, jossa kuvataan kuolemaa edeltäneet tapahtumat. En enää löydä kyseistä artikkelia, mutta siinä kerrottiin, että tuossa tekstissä vaihdellaan vapaasti aikamuotoa. Kaunokirjallisuudessa yhdessä ainoassa kappaleessa moista harvoin tehdään. On dramaattista puhua edesmenneestä sekä imperfektissä että preesensissä.

Olin aikoinaan työssä eräässä sairaalassa, jonka johtaja ei ollut terveydenhuollon ammattilainen. Hän sai mielestään loistavan idean: sairauskertomustekstien laatua oli nostettava. Hän kutsui äidinkielenopettajan meitä kouluttamaan. Opettaja alkoi inttää, että lauseessa on oltava mm. verbi. Kun siis tähän asti oli röntgenpyyntöihin vuosia saneltu P.k. Thorax (keuhkokuva siis). Hänen mukaansa olisi pitänyt sanella "Minä pyydän teitä kohteliaimmin ottamaan potillaasta XX Thorax-kuvan". Emme muuttaneet vanhaa käytäntöä. Lääketieteen kieli ei ole kaunokirjallisuutta, sen on oltava selkeää hoitoa jatkavalle lääkärille. Ikävä kyllä potilas ei välttämättä tekstiä ymmärrä.

Nykyään papereihin ei (onneksi) saa sanella mitä lystää. Ei ainakaan mitään loukkaavaa. Joskus niissä saattoi nähdä ilmauksia kuten psyyke +. Erään kollegan tekstejä on ollut välillä hauska lukea. Nämä ovat lainauksia hänen teksteistään: "Käynyt kalassa. Saanut komean kuhan" ja "Kerännyt kaksi sankollista karpaloita".


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

12Olen opettaja ja nauroin makeasti ammattikuntani edustajille.Lauseenmuodostusta ja aikamuotoja opetellaan jo alakoulussa. Alakoulunopettaja on kaikkitietävä auktoriteetti.

Heidi kirjoitti...

Minulla oli muuten loistava äidinkielen opettaja. Hän on kuulemma jo yli 80-v. Lähetimme luokkakaverien kanssa pari vuotta sitten kiitoskortin. (Emme me aina häntä osanneet arvostaa)

Partapappa kirjoitti...

Tollasta tapahtuu, kun päättäjät saa viksuja ajatuksia, omasta mielestään. Laitan sulle esimerkin s-postiin.

Kaisa kirjoitti...

Muutamia kymmeniä vuosia sitten olivat lääkäreiden tekstit paljon lyhyempiä - piti itse naputella, ei voinut sanella. (Sinänsä siitä oli se etu, että näki syntyvän tekstin; sanellessa keskeytykset katkovat ajatusta ikävästi hajanaisemmaksi.)

Muistan näkemäni ensiaputekstin 70-luvulta - kiireisen päivystyslääkärin yöllä kirjoittamaa: "Kurkku kipeä jo kolme viikkoa. Tulee, hyväkäs, ensiapuun. V-Pen mega."