torstai 16. elokuuta 2012

Tartu kuulaan

Kävin eilen kahvakuulajumpassa. Kahvakuula on metallinen pallo, jonka kylkeen on istutettu tarttumista varten kahva. Minut houkuteltiin jumppaan (parin viinilasillisen jälkeen minua on helppo houkutella melkein mihin vain). Pienessä salissa viuhuivat nuo metallipallot vaarallisesti, kenenkään käsi ei onneksi irronnut kuulasta. Miesopettajamme lihakset pullistelivat, ikäänkuin mies olisi tungettu liian pieneen nahkaan. Miehen kahvakuulan kyljessä luki 16 kg. Jumpan jälkeen muistin taas miksi aiemmin rankkaa liikuntaa harrastin: siitä tuli hyvä olo. Nukuin yön onnellista  urheilijan unta. Nyt vaikutus alkaa taas hiipua ja kesken oleva artikkelin korjaus muistuu mieleen.

Vilkaisin kirjastossa psykologien lehteä. Siinä oli nimi ongelmalleni: aikaansaamattomuus. Lähden tänään uudestaan Mänttään taidetta katsomaan, huomenna jatkan kirjallista työtäni. Ai niin, minähän olen lomalla.

Luin Hesarista, että saksalaisille auto ei enää olekaan merkittävä statussymboli. Lehdessä oli juttu miehestä, kolmen lapsen yksinhuoltajasta, joka oli luopunut autosta. Myönnän, että Berliinissä julkinen liikenne on järjestetty paremmin kuin Suomen maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Berliini on parempi pyöräilykaupunki kuin Tampere. Kuulen jatkuvasti tuttavilta, että Helsinkiin on edullisempaa ajaa autolla kuin matkustaa junalla. Kun luovuin autosta, elintasoni nousi selvästi: ei autolainaa, ei bensan ostamista, ei huoltokuluja, ei vakuutuksia. Ei huolia. Minusta on kiva liikkua julkisilla kulkuneuvoilla ja polkupyörällä. Sitäpaitsi pummaan mielelläni kyytejä eri tahoilta, tänään lähden ystävän ja hänen tyttärensä kanssa Mänttään. Eräs mies sanoi, että oma auto pitää parkkeerata pihalle nokka menosuuntaan, tuolloin tietää, että voi häipyä koska vain, olla vapaa. Ei siinä jouda busseja odottelemaan.

Minulla on reisilihakset, minulla on vatsalihakset, olkavarteni ovat kipeät ja jäykät. Saatan jopa harkita urheilijanurani jatkamista.

8 kommenttia:

Arttorius kirjoitti...

Hienoa! Kahvakuulatreeni on loistavaa. Venyttelyt ja lämmittelyt kannattaa muistaa, vaikka pidemmän tauon jälkeen kivistää mikä tahansa laji.

Onnellista loman jatkoa!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kokeilin kerran kahvakuulaa siskoni luona. Se oli tehokas kuula!

München on myös todella hyvä pyöräilykaupunki. Auto olisi täällä aivan turha väline, liikenne on raivostuttavaa auton kanssa. Koko ajan punaisia valoja. Kuljen siis aina kun mahdollista pyörällä. Tai julkisilla.

Mutta täällä on kyllä paljon sellaisia autoilijoita, joille auto taitaa olla jokin statussymboli. Tiedä häntä. Hauska ilmiö on myös pyöräilmiö. Mitä hienompi pyörä, sitä korkeampi status :D

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitokset lomatoivotuksista! Pyörät alkavat myös Suomessa olla statussymboleja. Minä olen ökyrikas: omistan kesä- ja talvipyörän. Molemmat kyllä ihan peruspyöriä. Ei tarvitse vaihtaa talvirenkaita.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäs se lehti on, jossa puhuttiin aikaansaamattomuudesta?Tarjoiltiinko ratkaisuja?

Merja kirjoitti...

Sukulaiseni oli 2viikkoa sitten elämänsä ensimmäisissä kahvakuulatreeneissä. Onkohan kaikki ohjaajat samanlaisia - kuvauksen persteella vaikuttaa siltä. Sukulaiseni vietiin salilta ambulanssilla paikalliseen yo-sairaalaan, olkapää oli mennyt sijoiltaan. Siellä ohjaaja oli tuttu. Melkein jo innostuin lajista, mutta nyt harkitsen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Se lehti oli joku psykologilehti, suomenkielinen. Mitään helppoa ratkaisua ei taidettu tarjota. Kognitiivista psykoterapiaa ainakin, jos oikein muistan.

Se kahvakuulajuttu oli tehokas, saatan mennä uudestaankin, kunhan hieman toivun.

Unknown kirjoitti...

Joo, se endorfinipaukku minkä urheilusta saa on mahtava tunne. Toivottavati jaksat jatkaa, tunne on mielestäin mukava.

Et olis tänneppäin tulossa? Voisin hakea sut lähimmältä linkku-assalta, juottaa sulle viiniä ja...laittaa sahaamaan halkoja. ;D

Mukavaa lomanjatkoo sulle sinne!!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Puun sahaus parin viinilasillisen jälkeen on mielipuuhiani.

Loma loppuu, maanantaina alkavat työt.