Lähtö

Näin eilen itseni videolta. Yritän toipua traumasta. Filmattavaan neuvotteluun valittiin neljä henkilöä ja minä olin yksi heistä. Päätin nolata itseni oikein kunnolla ja tarjouduin puheenjohtajaksi. Tästä kokemuksesta on hyötyä ajatellen tulevaa puheenjohtajan tointa. Jälkeenpäin katsoimme filmin skreeniltä. Ihmettelin pöydän ääressä istuvaa naista, joka oli pukeutunut minun vaatteisiini. Nainen muistutti hieman minua, mutta hänen äänensä poikkesi huomattavasti omastani. Hän ei vaikuttanut karismaattiselta vaan jotenkin pieneltä ja hauraalta. Hänen oli selvästi vaikea ottaa valta käsiinsä.

Kävin eilen kampaajalla. Kampaaja sanoi, että tammi-helmikuussa asiakkaat katoavat. Kun rahaa on vähän, ei hiusten laittaminen ole ykkösasia. Minä lupasin tulla. Koen suorastaan huonoa omatuntoa hyväosaisuudestani. Minulla on varaa käydä kampaajalla.

En oikein kehtaa edes tunnustaa, että lähden tänään Roomaan. Lennän sentään halvalla ja asustan asunnossa, en hotellissa, jos onnistumme löytämään asunnon ja sen omistajan Pieron. Elämäni on mennyt sellaiseksi, että minun on lähdettävä johonkin ja erottava läppäristäni, jotta voin irrottautua työstäni. Laitoin illalla yhdentoista jälkeen vielä kommentit yhteen artikkeliin.

Kirjoitan matkalla päiväkirjaa ja jaan kokemuksia kanssanne jälkeenpäin, edellyttäen, että kone pysyy taivaalla. Niitähän putoilee alvariinsa. 

Kohta alan pakata (en siis yhtään viime tingassa). Bussi lentokentälle lähtee kahdentoista jälkeen. Ovet ovat taas monessa lukossa ja hopeoitu porokynttilänjalka piilotettu. Muistakaa, ettei rikos lopulta kannata.