Katsoin eilen Dustin Hoffmanin ohjaaman elokuvan Kvartetti. Dustin Hoffman teki aikoinaan suuren vaikutuksen näyttelijänä sellaisissa elokuvissa kuin Miehuuskoe, Pieni suuri mies, Keskiyön cowboy ja Sademies. Kvartetti on oikeastaan höpsö pieni romattinen komedia, josta erilaisen tekee se, että elokuvan pääosia esittävät iäkkäät näyttelijät. Tämä on sinänsä sympaattista ja todistaa hämmästyttävän tosiasian: vanhatkin ovat ihmisiä. Elokuvan näyttämönä toimii varsin pramea muusikkojen vanhainkoti, ja kohokohtana vanhainkodin hyväksi pidettävä konsertti, jossa asukkaat esiintyvät. Minua liikuttivat eniten lopputekstit, joissa näytettiin elokuvassa esiintyneiden oikeiden muusikkojen nuoruuden valokuvia ja kerrottiin heidän urastaan. Äitini piti tästä elokuvasta hyvin paljon. Edellisestä elokuvissakäynnistä lie ollut jo muutama vuosia.
Muusikkojen vanhainkoti. Suomessa eivät noin hyväkuntoiset vanhukset olisi missään tapauksessa laitoshoidossa. Minä joutuisin ihan mielelläni lääkäreiden vanhainkotiin, varsinkin jos saisin valita seurani. Lääkärit ovat varsin hilpeää porukkaa. Eivät ainakaan mitään turhista ruikuttajia (paitsi minä). Lääkärien vanhainkodissa asukkaat eivät todennäköisesti puhuisi yhtä paljon sairauksistaan kuin muissa vanhainkodeissa. Niistä on kuultu jo riittävästi.
2 kommenttia:
Olen ottanut tavaksi välttää elokuvia jotka kerrotaan kehitellyn vastaavasta näytelmästä (kuten tämä). Ne on mielestäni liian "näytelmällisiä" ollakseen ihan onnistuneita elokuvina. Voihan noita kirjastosta lainata ihan yleissivistyksen vuoksi (tänään viimeksi katsoin yhden näytelmä-elokuvan, yyh) mutta ei rahalla. Nope. Elokuva saisi näyttää ja tuntua elokuvalta.
En olisi varmaankaan mennyt Kvartettia katsomaan ellen olisi kaivannut jotain kepeää. En kuitenkaan halunnut teatteriin, jossa altistuu mainoksille ja pop cornin mussuttajille, eikä Niagarassa (tamperelainen epäkaupallinen tuettu elokuvateatteri) ollut muuta katsottavaa juuri tuolloin. Minua ei sinänsä haittaa vaikka näytelmästä tehdään elokuva.
Lähetä kommentti