Installaatio

Takanani Lidlin kassajonossa seisoo  kaksi nuorta miestä. He asettavat hihnalle vähäiset ostoksensa: kaksi banaania ja kaksi Lidlin olutta.
-V-ttu kun tarttee jonottaa. Mä oon jonottanu v-ttu jo pankissa ja Kelassa v-ttu.
Pidän vaistonvaraisesti tiukasti kiinni kukkarostani. Samalla toinen heistä (ei se v-ttumies) lähtee etenemään takanani. Myyjä käskee hänen avata pullean reppunsa. Nuori mies roikottaa tyhjää muovikassia, jonka sanoo laittavansa roskiin. Samassa miestä ei näy enää missään, jälkeen jää vain hento vanhan viinan haju.

Kävin eilen Tampereen taidemuseossa katsomassa vuoden nuoren taiteilijan Jarno Vesalan näyttelyn. Näyttely koostui installaatioista, jotka oli rakennettu äänistä, videoista ja ihmisnukeista. Ikkunan takana seisoo pieni tyttö punaisissa kumisaappaissaan ja katsoo sisään, vesi valuu ikkunruutua pitkin. Nurkassa itkee pitkähiuksinen nuori mies. Vanha nainen seuraa hissin kulkua. Kosminen yksinäisyys käy päälle ja alkaa itkettää. Yksinäisyyttä korostavat pimennetty viileä tila ja se, että museossa on lisäkseni vain pari japanilaista turistia, jotka penkovat muumikrääsää. Minua itkettää, mutta en tietenkään itke.Olen jo samana päivänä itkenyt kuultuani radiosta suvivirren ja Katri-Helenan laulaman Silta yli synkän virran, mikä kuvannee hyvin eilistä yleismelankolista mielialaani. Normaalisti Katri-Helena ei saa minua liikutuksen tilaan vaikka laulaisi  kuinka antaumuksella kuolemasta, menetetystä rakkaudesta ja nuoruudesta.

Kirjoitin äskeisen oikeaoppisesti kymmensormijärjestelmällä näppäimistöä vilkuilematta, mikä on toistaiseksi erinomaisen hidasta, joten päätän raporttini tähän.