perjantai 22. marraskuuta 2013

Jag tror på sommaren

Minua kyllästyttää, väsyttää ja paleltaa. Työpaikan kahvihuoneessa voisi hehkua kirkasvalolamppu, mutta kun se häikäisee eräiden silmiä. Pitää varmaan nostaa D-vitamiiniannosta tai ainakin silloin tällöin heittää suuhun tabletti tai pari.

En hallitse suomen kieltä mitenkään täydellisesti, mutta minua silti ärsytti facebookissa tyrkytetty vetoomus, jossa vastustettiin muovipussejen käyttöä. Koulumme kotitalousopettaja oli hyvin hieno nainen. Kun hän puhui perulaisesta ananas (olikohan se ananas) säilykkeestä, hän lausui sanan mielestäni aivan selvästi: pierulainen. Kotitaloudessa opeteltiin kananmunan hyviä ominaisuuksia: muna kuorruttaa, muna kuohkeuttaa, muna kiillottaa. Meitä nauratti. Opimme missä järjestyksessä astiat kuuluu pestä. Siitäkään tiedosta ei ole enää mitään hyötyä. Teimme perunasalaattia, jossa perunoiden sekaan sotkettiin valkokastiketta. Vain tytöt osallistuivat kotitaloustunneille, sillä niitä taitoja pojat eivät tarvinneet.

Kansalaistaidosta (sellainenkin oppiaine joskus oli) opin, että itseään on hyvä karaista avoimen ikkunan ääressä ja että hampaat voi pestä suolalla.

Ruotsin tunnilla opettelimme runon "Tre små troll. De leker med en boll och bollen är av guld. De heter Trip, Trap, Trol". Ei ole koulutus mennyt minussa hukkaan. Viimeisellä tunnilla ennen kesälomille kirmaisua kuuntelimme levyltä "Jag tror, jag tror på sommaren...". Ruotsin opettaja meni naimisiin fysiikan opettajan kanssa ja tuli raskaaksi. Meitä hieman äklötti, että sen ikäiset ihmiset ja vielä opettajat olivat olleet silleen. He olivat varmasti ainakin 35-vuotiaita.

Minua kävi tapaamassa nuori mies, lääketieteen kandidaatti, joka on jo opintojen loppuvaiheessa, mutta syventävät opinnot ovat tekemättä. Hän yritti selitellä asiaa. Kerroin, että minun valmistumiseni viivästyi nimenomaan syventävien tekemättömyyden takia. Ihan hyvin olen silti pärjännyt. Meinasin sanoa, että hyvä vaan, niuhoja tyyppejä on tällä alalla riittävästi, en kuitenkaan sanonut. Oma syventävien ohjaajani oli aina kampaajalla, kun häntä tavoittelin. Naisen päässä törrötti samanlainen korkea nuttura kuin Marge Simpsonilla, ei kuitenkaan sininen. Pakkohan sitä kekoa oli katkuvasti kampaajalla huollatuttaa.

Taidan avata ikkunan ja aloittaa itseni karaisemisen. Hampaat hinkkaan suolalla, ostan pierulaista hedelmäsäilykettä in syrup  ja illalla rallatan viimeiseksi, että "Jag tror, jag tror på sommaren..."

6 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Oliskohan loman aika? Jossain etelan auringossa?

Heidi kirjoitti...

Voi olla. Helmikuussa vasta pääsee etelään, joten sinne asti on sinniteltävä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kirkasvalolampussa on kyllä kirkas valo. Minäkin ostin sellaisen kauniin pyöreän lampun kauan sitten sisustuselementiksi, mutta käyttämättä on jäänyt juuri em. syyn takia. Ai niin, se kirkas valo taisi olla kyllä lampun pointti...

Minusta kirkasvalolamppu kahvihuoneen pöydässä on hyvä juttu näinä pimeinä aikoina. Ne, jotka eivät sitä kestä, voisivat laittaa aurinkolasit päähän. Heitä on kuitenkin varmaan vähemmistö.

Kauan sitten Metson naistenvessan siniset huumevalot muuttuivat tavallisiksi lampuiksi. Mukavampihan siellä huulipunaansa on normaaleissa valoissa korjailla, en sitä sano.

Satuin kuulemaan, että vaihdos oli tehty siksi, kun yksi ihminen oli valittanut.

Heidi kirjoitti...

Tuo aurinkolasi-idea on loistava! Olisi hauskan näköistä kun sairaanhoitajat hörppisivät kahvia tummat lasit nenällä.

Daisy kirjoitti...

Tre små troll on syöpynyt minunkin aivoihini ikiajoiksi. Olen säästänyt jopa sen kirjan. Kirja näyttää muuten todella tylsältä nyt katsottuna. Tuon pienen runon kohdalla kirjassani luki "ulkoa". Vähän myöhemmin "utantill". Bättre tio minuter för tidigt än fem minuter för sent. Tätä jälkimmäistä riimiä en ollenkaan muistanut. Rajansa siis kaikella, ruotsin oppimisellakin.

Heidi kirjoitti...

Kaikki hölmö jää mieleen, tai ainakin silloin jäi.