Osallistuin tänään kahteen kokoukseen. Ensimmäinen pidettiin aamulla kahdeksalta. Jouduin sinne pomoni pyynnöstä. Hän oli tänään poissa, en tiedä missä. Sain ohjeen kirjata ylös kaiken mitä puhuttiin. Kukaan muu ei tehnyt muistiinpanoja. Meille tarjottiin kahvia ja riisipiirakat, josta saattoi päätellä, että kyseessä oli paremmalle väelle tarkoitettu kokoontuminen, paikalla oli jopa professori. Lähetin raporttini pomolle. Kommentoin kokouksessa pariakin asiaa, mutta en saanut ylemmiltäni suurempaa kannustusta.
Toinen kokous tapahtui puhelimitse ja olin kokouksen puheenjohtaja. Minulla oli vaikeuksia päästä puhelinyhteyteen hallituksen kanssa, mutta onnistuin lopulta. Yritin olla lyhytsanainen ja johdonmukainen, ettei minua selvästi fiksumpi yhdistyksen sihteeri hermostuisi. Selvisimme esityslistasta puolessa tunnissa, mikä ei ole mielestäni ihan huono saavutus. Nostimme vuosikokouksen iltaohjelmaan tarkoitettua budjettia.
Kokouksen jälkeen kävin kirjastossa. Lehtinurkkauksen pallotuolissa lojui mies, jolla oli samanlainen silmämeikki kuin Alice Cooperilla aikoinaan. Miehen omaisuus lojui tyylikkään tuolin ympärillä, hän oli riisunut sukat ja kengät ja kaiveli varpaittensa välejä. Miehen varpaankynnet olivat pitkät ja paksut. Minun oli vaikea keskittyä Gloria-lehteen. Ymmärsin, miksi on hankalampaa kerätä rahaa asunnottomille alkoholisteille kuin lapsisydänpotilaille.
Lainasin Antti Tuurin kirjan Bospor Express, sillä mekin matkustimme 80-luvun alussa junalla Istanbuliin. Muistelen kirjoittaneeni aiheesta täällä, mutta en ole ihan varma. Matkaan liittyi rauhanjuna, väärä asema, puuttuvia kopeekkoja, oudot Ladamiehet, yllättäviä ruplia, kahvila, josta ei saanut kahvia, huumeita käyttävä hyttinaapuri ja kaikkea muutakin mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti