lauantai 23. marraskuuta 2013

Platinaleikkuu

Merimakkarat ovat makkaran muotoisia meressä eläviä piikkinahkaisiin luettavia selkärangattomia eläimiä kertoo Wikipedia. Toisen lähteen mukaan tuo aasialaisten herkkuruoka hengittää peräaukkonsa kautta. Olen kerran elämässäni nauttinut merimakkaraa ja mitään yhtä inhaa syötävää en ole konsaan saanut kokea. Englanniksi sen nimi on sea cucumber, toisinsanoen merikurkku. Ei auta, pahaa se oli, tai siinä oli ilkeä suutuntuma.

David Foster Wallacen esseekokoelmassa Hauskaa, mutta ei koskaan enää kirjoitetaan hummerien syömisestä. Hummeri keitetään julmasti elävältä. Otus kuulemma kolistelee pitkään kattilassa, kunnes lopulta menehtyy. Hummeri on oiken maukasta, mutta tuo kuolinkamppailun kuunteleminen voisi viedä ruokahalut. Sama elävältäkeittäinen koskee kotimaisia rapujakin, ne eivät kylläkään juuri kolistele kattilassa, jos oikein muistan. Hummerihan tuodaan usen ennen lopullista murhaamista elävänä asiakkaan nähtäville. Entäs jos sama tehtäisiin vaikkapa ankalle. Entäpä jos sika pitäisi ensin itse tappaa ja sen jälkeen valmistaa ateriaksi, niin saattaisi kinkun napostelu monelta jäädä. Kaloja olen ottanut hengiltä ja kerran nyppinyt kanalta sulat, mutta silti tuo elävältä keittäminen alkoi esseen myötä inhottaa. Hummeri on joskus aikoinaan ollut köyhäinruokaa, Uudessa Englannissa oli säädetty, ettei rangaistuslaitoksissa saa hummeria tarjota useammin kuin yhtenä päivänä viikossa. Mainen osavaltiossa järjestetään hummerifestivaali, Suomeen voitaisiin perustaa muikkufestivaalit (googlasin ja huomasin, että Pielavedellä pidetään muikkuvestivaalit v:llä.)

Tämä juttu lähti siitä, että aloin miettiä mitä kamalia ruokia olen syönyt, mutta juttu karkasikin käsistä, joten antaa mennä.

Kuulin eilen, että miehille on tarjolla parturiliikkeitä, joihin saa ostaa vuoden jäsenyyden. Liikkeisiin myydään silver, gold ja platinakortteja, joilla saa hiuksiaan leikkauttaa mielin määrin, aikaa ei tilata, mutta platinakortin omistaja ohittaa kultakortin omaavan ja hopeakortin omistaja pääsee taas kortittoman proletäärin ohi. Aloimme suunnitella samanlaisia kortteja päivystysvastaanotoille tai miten olisi vuoden poskiontelopunktiot vakiohintaan jonottamatta, niin usein kuin asiakas haluaa. Ehkä konsepti ei sovi julkiselle puolelle vaan paremminkin sille yksityiselle.

9 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Terveydenhuollossa puhutaan aina palvelujen turhasta käytöstä; saattaisipa tuollainen kortti johtaa turhaankin käyttöön. Eräällä tuttavallani oli tapana sanoa, että kaikki mitä ilmaiseksi saa, on otettava, olkoon se vaikka peräruiske. Työterveyshuoltoa moititaan joskus huonosti tai harkitsematta suunnatuista palveluista. Eräällä kaupungilla pk-seudulla on käytäntönä tarjota työntekijöilleen yksi erikoislääkärikäynti vuodessa asiakkaan oman valinnan mukaan. Tapaan naisia, jotka tulevat vastaanotolla ja sanovat, ettei ole mitään vaivaa, mutta tulin, kun työnantaja maksaa.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Joo vanhanaikaistahan on käyttää seteliä (palvelu), eikun korttia kehiin.

Joo ravut sun muut tapetaan puukolla kriittiseen kohtaa ja sit vasta pataan. (kertoi TV-kokki).

Heidi kirjoitti...

Hummereita ei, eikä kyllä rapujakaan silloin kun me keitimme.

GAino kirjoitti...

Mietinkin miten poskiontelohuuhteluiden kysyntää saisin lisättyä. Ensihuuhteluun houkutteleminen on ollut haastavinta. Uusintahuuhtelu kelpaa aina sitä kernaammin, mitä parempaa ameriikan herkkua on onteloista valutettu.

bert kirjoitti...

Kyllä hummereiden, samoin kuin rapujenkin keittämisessä on tapahtunut muutoksia eläinten suojelun ja oikeuksien kehittyessä. Useimmissa kokkikouluissa opetettanee jo mahdollisimman nopeat ja "humaanit" tappotavat, internetistä ainakin löytyy joitakin satoja tuhansia ohjeita asiaan.

Heidi kirjoitti...

Ok. Se on hyvä.

Heidi kirjoitti...

Epäilen kyllä, että tuskin ihan maailmanlaajuisesti toteutetaan.

Lasse kirjoitti...

Jos ei jaksa lähetä Pielavedelle saakka muikkuvestivaaleille, niin tuossa ihan naapurissa, Nokian Siurossa pidetään toukokuussa vuosittaiset kuorekarnevaalit.

Heidi kirjoitti...

Miellyttävää, ettei tarvitse lähteä kauas festivaaleista nauttiakseen. Kuoreita en ole koskaan syönyt.