lauantai 16. marraskuuta 2013

Piiipjoulu

Pidin eilen pienen esityksen Frankfurtin matkastani ja koska asiaa oli vähän, aloin kuvata Kerttua kännykkäkamerallani ja lisäsin Kertun kuviin puhekuplia. Kuulijoilla tuntui olevan hauskaa. Tässä Kerttu kannustaa minua.



Kuvien laatu ei ollut kaksinen. Koska koulutusta ei saanut kutsua pikkujouluksi lopetin esityksen kuvaan, jossa toivotettiiin hyvää piiiipjoulua, josta sitten tulikin suosittu ilmaisu. Luentojen ja ruoan jälkeen saunoimme ylhäällä Finlaysonin rakennuksessa, josta avautui kaunis näkymä yli pimeän Tampereen.

Kun piiipjouluohjelma oli ohi ja olimme saunoneet, en yhtäkkiä oikein muistanut mitä piiiipjouluissa oikein puuhataan. Humallutaan tietysti, mutta mitä muuta? Tiloissa oli jonkinlainen radio, joten me tanssimme. Hilpeässä joukossamme oli vain kaksi miestä, sillä sairaaloiden sukupuolijakauma on vinoutunut. Välillä viereisestä saunatilasta saapui lihaksikkaita nuoria miehiä pyyhe uumalla meitä katsomaan ja se toinen meidän miehemme tanssittikin yhtä nuorta miestä. Puolilta öin vähäpuleiset miehet pyysivät apua jonkun pöydän korjaamisessa. Kauneimmat ja nuorimmat sairaanhoitajat ryntäsivät apuun. Siinä vaiheessa minä lähdin onneksi kotiin. Päätäni ei aamulla särkenyt eikä muitakaan viheliäisiä krapulaoireita esiintynyt. 

Luen Antti Tuurin matkakirjaa Bospor Express. En ole koskaan lukenut Antti Tuuria, eikä asia minua tämän kirjan perusteella suuremmin harmita. Jos kirjailijalla ei olisi vakiintunutta lukijakuntaa, niin olisiko tätä kirjaa julkaistu. Ehkä tuomitsen kirjan liian varhain, sillä olen sen puolivälissä. Junamatkoista sinänsä lukee mielellään. Kun jään joskus eläkkeelle, siis jos jään joskus eläkkeelle, niin haluan matkustaa junilla ja laivoilla lentokoneiden sijaan.

Tilasin Panu Rajalan kirjan Lavatähti ja kirjamies joskus puolisen vuotta sitten ja olin jo häpeällisen tilaukseni unohtanut. Eilen saapui tekstiviesti siitä, että kirja on nyt lainattavissani. Onneksi sen saa hakea itse varaushyllystä ja lainauksenkin voi tehdä huomiota herättämättä automaatilla. Panu Rajalaa kuuluu halveksia ja tämä kirjahan on tietysti pohjanoteeraus, joka romahduttaa mahdollisen kuvitellun käsityksen minusta kirjallisuuden harrastajana. Minulla on meneillään tällä hetkellä Tuurin kirjan lisäksi Zadie Smithin romaani Kauneudesta ja Minna Lindgrenin Sivistyksen turha painolasti. Nämä kirjat sopivat hyvin rinnakkain luettavaksi.

Eilinen pöytäkavaljeerini kertoi, ettei yhtenä iltana viikossa tee töitä (päivästä ei puhuttu mitään). Vapaata on sunnuntaisin, jolloin hän katsoo televisiosta Silta-sarjaa. Minä vietän jatkuvasti vapaailtoja, paitsi silloin kun päivystän. Minulla on ollut idea pienestä tutkimuksesta tai pikemminkin selvityksestä ja kun mies kuuli asiasta, hän alkoi laajentaa sitä ja suunnitella mistä kaikkialta haemme rahaa projektia varten. Pieni selvitys alkaa karata käsistäni. Mies lähti varhaisen illallisen jälkeen seitsemän junaan.


4 kommenttia:

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kerttu tänään esitelmässä. Huomenna jo hoitaa potilaita. (Meän Blackiellä on jo silläkin saralla ura tehtynä, voipi Kerttu ottaa vaikka mallia. Blackie on käynyt erinäisissä laitoksissa vanhoja ja sairaita ilahduttamassa).

Meilläkin oli eilen erinäinen piipjoulu; kaikki ihmetteli että onks tää ny pikkujoulu vai pelkkä ruokailu.. :)) Taisit juuri lanseerata lama-ajalle sopivan PIIPJOULUN :)
-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

Lippe kirjoitti...

Saman huomion olen tehnyt Antti Tuurin kanssa. Minua hieman vaivaavat ne heppoisat matkakirjat. Tosin tämä Bospor oli kiinnostavampi kuolemis-, vanhenemis- ja Balkanpohdintoineen kuin se edellinen. En muista edes sen nimeä, mutta idea oli, että Tuuri kävi eri puolilla Eurooppaa kirjoittamassa, vaimokin vaihtui välillä sen kummemmin kommentoimatta, mutta joka ilta kirjailija kirjautui verkkopankkiin ja laski rahansa.

Anonyymi kirjoitti...

Vapaaillaton pöytäkavaljeeri harrasteineen kuulostaa aika boring-tapaukselta.

Åboriginal

Heidi kirjoitti...

Ei se ihan pahin tapaus ollut. Siis pahempaakin on koettu.