sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Keilaillen

Blogini osoitteen mainitseminen Hesarin kuukausiliitteessä toi vuorokaudelle 76 ylimääräistä lukijaa, joka ei ole kovinkaan paljon. Lukijalistaan on ilmaantunut ilahduttavasti yksi uusi nimi. Elämä ei muuttunut mitenkään ratkaisevasti.  Tänäkin aamuna join kahvia ja luin lehteä, eilistä tietysti, sillä olen jäljessä lehtiurakassani.

Matkustin eilen junalla Toijalaan. Matka on lyhyt, joten junassa ehtii korkeintaan kuunnella muiden matkustajien puheita. Kaksi tyylikästä pariskuntaa istui vastakkain. He keskustelivat ravintoloista. Toinen pariskunta oli nauttinut 17 ruokalajin aterian Tukholmalaisessa huippuravintolassa. Yksi ruokalaji muistutti sushia, mutta se oli päällystetty sammaleella ja sisälle oli kätketty suikale punaista hevosenlihaa. Ruoka oli ollut kallista, mitä osaa jo sammaleelta ja hevosenlihalta odottaakin. Seuraavaksi keskustelu siirtyi pääskysenpesän tarjoamaan makuelämykseen. Juuri ennen Toijalaa toinen naisista mainosti lastensa ruokatottumusten laajuutta. Silläkin voi kehuskella: "lapseni syövät uunissa paahdettua punajuurta ja palsternakkaa".

Kävin ystäväpariskunnan kanssa keilaamassa. P opetti, miten radan päähän askelletaan, miten keilapalloa nostetaan kuin kahvikuppia huulille ja mihin kohtaan tähdätään. Opin myös, että keilaratoja öljytään. Kun keilapallo lähtee oikein sen tuntee ennenkuin sen etenemisen edes näkee. Se liukuu suloisesti rataa pitkin. Keilailu ei ole ehkä harrastuksista trendikkäin, mutta ilmoittauduin ensi kevään kurssille.

Käyn perinteisen kehityskeskustelun reilun viikon kuluttua. M ja P tarjoutuivat tuekseni. Minun  on kuulemma ilmoitettava, että jään vuorotteluvapaalle kirjoittamista varten. Jotkut potilaat saapuvat vastaanotolle puolisonsa kanssa, yleensä mukana seuraa vaimo. "Onko sinulla kipuja?", minä kysyn. "Ei",  potilas vastaa. "Onhan sinulla kipuja", vaimo sanoo.

Söimme salaattia, tsatsikia, lammasta, kurpitsaa ja Hasselbackin perunoita, nauttimamme punaviini oli nimeltään Plan B. Ateria voitti sammaleen ja hevosenlihan mennen tulle.



6 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Minkähän vuoksi paahtaminen kuulostaa paljon hienommalta kuin paistaminen? Ehkä siippani huokailisi vielä enemmän, jos kertoisin uunijuureksista paahtaneeni ne?

Merja kirjoitti...

Plan B on muuten joissakin maissa jälkiehkäisyn nimi, ihan virallinen. Voisikohan tuota viiniä siis juoda ikävittä jälkiseuraamuksitta?

Heidi kirjoitti...

Ei tullut jälkiseurauksia Plan B:sta!

Anonyymi kirjoitti...

Aloin heti seuraajaksi, vaikka listalle en osaakaan liittyä. Hienoja, mielenkiintoisia, juuri sopivia lauseita ja tarinoita:).

Minna T

Heidi kirjoitti...

Hienoa, tervetuloa.

Anna kirjoitti...

Olen hiukan hämmentynyt, koska huomasin eilen sattumalta , että sinun blogisi on Blogilista.fi:n kategoriassa " hömppä" (ajanviete,huumori).