lauantai 9. marraskuuta 2013

Melkein paras

Blogini on yltänyt "Suomen paras blogi"- ehdokkaaksi. Nyt vaaditattaisiin nöyryyttä, mutta kun ei, olen ylpeä. Tänään olen pollea, mutta eiköhän se lasku omaksi "en minä mitään osaa"- itsekseni tapahdu huomiseen mennessä.

Perustin blogin 2007 ja kähvelsin osoitteen nimen ruotsinsuomalaisen Anna Järvisen levyn kannesta, kun piti jostain nimi nopeasti löytää. Nyt ehkä valitsisin toisin, pidän kyllä edelleen Anna Järvisestä. Ennen blogin aloittamista en ollut paljonkaan kirjoittanut, vaan kuuluin niihin, jotka periaatteessa haluaisivat kirjoittaa, mutta eivät sitä jostain syystä tehneet. Myöhemmin hain kirjoituskoulutukseen, enkä päässyt. Sisuunnuin niin, että hain uudestaan ja läpäisin kahden opettajan valintaraadin löysän seulan. Koulutuksessa otin tehtäväkseni kahvin keittämisen, sillä arvelin, että jos en ole kovin lahjakas kirjoittaja, niin minun on yritettävä sitä jollain tavoin kompensoida. Olen myöhemminkin käynyt erilaisia kirjoituskursseja, joiden opettajien ideologia on ollut epäilyttävä "kaikki oppivat kirjoittamaan".  En ole kahvinkeittäjätyyppiä. Kun ystäväni selosti tyttärelleen Martan ja Marian merkityksiä, hän sanoi "Heidi on Maria ja P on Martta". Olen ammatiltani lääkäri, ammattini tarjoaa tiettyjä etuja, meitä pelätään, vihataan ja arvostetaan. Halutaan tietää, mitä se valkotakkinen oikeasti ajattelee ja ehkä luullaan, että se täältä selviää.

Norjalaisen Karl Ove Knausgårdin myötä omaelämänkerrallinen kirjallisuus on suosionsa huipulla. Kalle Päätalostakin ollaan tämän aamun Hesarin esseessä tekemässä kirjallisiin piireihin sopivaa. Blogit ovat oivallinen foorumi kirjoittaa omasta elämästä puolifiktiivisesti.

Koska maine on ohimenevää, niin pitäisi tässä yhteydessä viedä läpi joitain itselle tärkeitä asioita. Mitä ne sitten ovat? Olen työmatkapyöräilijä ja vaadin pyöräilijöille samanlaisia oikeuksia kuin autoilijoille (velvollisuuksista en mainitse mitään). Uskon pohjoismaiseen tapaan pitää huolta heikoimmista, kannatan jotain niin epämääräistä kuin tasa-arvoa. Uskon rokotuksiin ja otin influenssarokotuksen tänäkin vuonna. Maailmankuvani perustuu enemmän tieteeseen kuin uskomuksiin. Ärsyynnyn toistuvasti siitä, että tietyt lääkärit ovat valmiita julkisesti kommentoimaan asioita, joihin heillä ei ole minkäänlaisia hartioita, kuten eräs ortopedi, joka esiintyy ravitsemuksen asiantuntijana. Samaiset lääkärit hyötyvät julkisuudesta taloudellisesti. Ihmettelen myös tiedoitusvälineiden intoa haastatella noita lääkäreitä oikeiden asiantuntijoiden sijaan.

Paljon muutakin kirjoitettavaa olisi, mutta en ehdi sillä on lähdettävä Toijalaan kavereiden luo (junalla tietysti, rakastan junalla matkustamista) ja mennä nolaamaan itsensä keilahalliin.

6 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Minä olenkin aina ihmetellyt mistä osoitteesi tulee. No nyt ollaan viisaampia.

Hiukan epäilyttää josko nyt aivan Suomen paras. Mutta kyllä sinä parhaaseen kymmenikköön pääset. Jos se minusta riippuisi niin parhaaseen kuusikkoon.

Se ortopedi, minusta hänen ravitsemuksensa toimii. Ainakin itse olen pysynyt mainiosti hengissä samankaltaisilla appeilla. Paras mainos oli se hänen vaimonsa kuva yhden kirjansa kannessa.

Heidi kirjoitti...

Minähän laitoinkin, että melkein paras. Sisälsi ironiaa. Ortopedin vaimo näyttää hyvältä, sillä ortopedit saavat kauniita vaimoja ja suuri osa heistä vaihtaa säännöllisesti freesimpään. Moni tupakoitsijakin elää pitkään, silti tupakka ei ole terveellistä, eivätkä eläinrasvat. Mikroaaltouunin käyttäminen ei tuhoa ruoan ravintosisältöä kuten mies väittää.

Kaisa kirjoitti...

Minun raatini kanta on selvä, tämä on Suomen paras.

Heidi kirjoitti...

Et taida lukea kovin montaa blogia... Pidän sinunkin blogistasi, sinne eivät vaan kaikki pääse.

Kaisa kirjoitti...

Taidan valikoida lukemani blogit kuin lukemani kirjat. Elämä on niin lyhyt...

Heidi kirjoitti...

Olen tästä iloinen, en kylläkään elämän pituudesta.