perjantai 8. marraskuuta 2013

Kysy koirasta

Raahauduin kotiin päivystyksestä kaupan kautta, jossa saa punnita ja säästää. Punnitsin itselleni lakuja ja suolapähkinöitä. Asetuin sohvalle, heitin suolapähkinän suuhun, pureskelin ja nielaisin. Laitoin vikkelästi suuhuni uuden pähkinän ennenkuin edellisen maku hiipui. Luin jutun toimittajasta, joka teki vaativan ihmiskokeen ja pukeutui viikon ajan Angry Birds huppariin. Söin suolapähkinöiden jälkeen lakut ja nukuin tunnin verran. Nousin uupuneena ylös ja nyt suunnittelen meneväni ihan oikeasti nukkumaan.

Nykyisin teitittelen potilaita harvoin. Teitittelen ainoastaan merkittävästi itseäni vanhempia, joita alkaa olla päivä päivältä vähemmän. Teitittelen myös niitä, jotka sitkeästi teitittelevät minua. Joidenkin kanssa olen ajan mittaan sopinut molemminpuolisesta sinuttelusta, mutta välillä unohdan tuon sopimuksen. Sähköisessä sairauskertomusjärjestelmässä, johon muutenkin täpätään kaikkea mahdollista, pitäisi olla täppäyskohta puhuttelukäytäntöä varten.

Eräs kollega kertoi terveyskeskuslääkäristä, joka merkitsi kansion reunaan olennaisia huomioita kuten "Kysy koirasta". Tämä lääkäri sai joulun aikaan huomattavan määrän suklaarasioita, villasukkia ja konjakkipulloja.

4 kommenttia:

vappu kirjoitti...

Olen menestyksellä jo ainakin vuodesta 2006 alkaen käyttänyt sairauskertomuksissa seuraavaa koodistoa: "Tulee Senja Sen lähetteellä / Tulee sovittuun kontrolliin" = teitittely, kun taas: "Senja Sen lähetteellä / Sovittu kontrolli" = sinuttelu. Vastaavasti etäkontakteissa "Puhelinaika" = teitittely ja "Soittoaika" = sinuttelu. Tuo koirahomma on hankala teksteihin koodata.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Loistava idea. Varastan heti.

Merja kirjoitti...

Minä myös! Olen alkanut pitää ikärajana noin 65 vuotta, mutta sekin edellyttää sitä että tarkistaa sairauskertomuksesta iän - jostain syystä näillä lukemilla alkaa olla yhä vaikeampaa päätellä naamasta tarkkaa ikää.

Lasse kirjoitti...

Ehkä 25 vuotta sitten äitini vastasi puheluun, jossa kohtelias miesääni yritti myydä tälle Seura-lehteä. Äitini keskeytti myyntipuheen alkuunsa sanoen, että pakko lopettaa puhelu, koska lihapullat palavat justiinsa hellalla. Kului pari viikkoa. Puhelin soi. Äiti vastasi miesäänelle, joka tiedusteli huolestuneesti, että miten niille lihapullille oikein kävi. Meille tuli Seura monta kuukautta siitä lähtien.