torstai 4. kesäkuuta 2015

Huonot uutiset

Jouduin kertomaan ikävän uutisen potilaalle, joka tuli täysin valmistautumattomana vastaanotolleni. Kukaan ei ole opettanut minulle miten huonot uutiset välitetään. Ei voi olla etukäteen mitään käsitystä kuinka vieras ihminen reagoi. Jollain tavalla tehtävä tuntui kovin tärkeältä kuitenkin. Tämä ihminen oli rauhallista, käytännöllistä tyyppiä. Tai hän ei ollut dramaattinen vaikka oikeastaan kuuluisi. Puoliso oli onneksi kuljettamassa potilasta, eikä hänen tarvinnut lähteä yksin kotiin.

Soitin vielä tänään hänelle. Lisää huonoja uutisia. Hän sanoi "Emme ehkä nyt enää näe" (tutkimukset jatkuivat toisessa paikassa). Potilaan puhelinääni oli hymyilevä ja ehdottoman rauhallinen. Hän vakuutti itkeneensä. Kehuimme toisamme ja sanoimme näkemiin.

Eräs ystäväni sanoi kerran, että huonot uutiset löytävät aina perille.




2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Vieraalle ihmiselle huonon uutisen kertominen lienee todella vaikeeta, tutulle ei ehkä niinkään.

Ystäväni (joi aivonsa pihalle, nyt raittiina jo 17v) ei ymmärtänyt lainkaan mitä lääkäri oli hänen vaimolleen ja hänelle sanonut. Minä jouduin sitten toimimaan tulkkina:
Joo, täs sanotaa et sun vaimos kuolee kahen vuoden sisällä, ellei ihmettä tapahdu. Vielä meni kumminkin useampi viikko, ennen kuin asian oli sisäistänyt...

Anonyymi kirjoitti...

Olen saanut huonoja uutisia lääkäriltä. Lääkäri oli rauhallinen,asiallinen, tosissaan ja antoi jotain, johon tarttua= miten hoito aloitetaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Vielä nyt vuosien kuluttua muistelen häntä lämpimästi.