torstai 25. kesäkuuta 2015

Tämän voi huoletta ohittaa

Blogia alkaa vaivata sama ongelma kuin muitakin tiedoitusvälineitä loma-aikoina: mitään ei tapahdu, näytetään pelkkiä uusintoja ja viihteellistä aineistoa, joka ei viihdytä ketään.

Ilahduin kun vanha ystävä ehdotti huomenna syömään menoa: siellähän saattaa sattua jotain josta kirjoittaa.  Ainakin siellä on vilkkaampaa kuin omassa olohuoneessani. Tarjoilija kysyy "Maistuiko ruoka?". Ai niin siitäkin olen jo kirjoittanut.

Saatan mennä viikonloppuna Vammalan vanhan kirjallisuuden päiville. Kuljen myyntipöytien välissä etsimässä oikeaa elämää vanhojen pölyisten kirjojen seasta. Istun kuuntelemassa runoilijoita, kuvaan heidän vaatteensa, kampauksensa ja ajatuksensa.

Nyt istun nojatuolissani villasukat jalassa. Katson ulos ja näen runsaasti vettä nauttineen vaahteran röyhkeän vihreät lehdet ja kuulen moottoriajoneuvojen turruttavan hurinan. Päätän tehdä kirjoitustyötä, mutta päädyn keittämään teetä, imuroimaan ja katsomaan ohjelmaa mökeistä ja puutarhoista. Opin miten omenapuut leikataan ja kukkapenkki suunnitellaan. 

Minulla on vanha astianpesukone, jonka sihti oli haurastunut kuin ikivanha pitsi. Revin mokomat riekaleet irti. Olen käytännössä pessyt lautaset ja kattilat, ennen kuin olen asetetellut ne koneeseen. Nyt olen löytänyt kaupan, joka myy varaosia kaikenlaisiin kodinkoneisiin. Sieltä löytyi uusi sihti! Ihan samanlainen kuin entinen, mutta toimiva. En arvannut, että noin vanhaan rakkineeseen on saatavilla varaosia. Enää ei tarvitse pelätä, että lihapala tukkii astianpesukoneen poistoputken.

Eikös kesällä pitäisi elää kiihkeää romassia tai hankkia edes uusi liikuntaharrastus? Minä vaan ostelen kodinkoneisiin osia (eilen mattosuulake imuriin ja tänään tämä sihti).

Olen lukenut tänään monta tuntia lähetteitä. Hartiat ovat jumissa ja takapuoli puutunut. Nousin työpaikkaliikunnaksi yhdenteentoista kerrokseen. Portaikkoon oli teipattu kannustavia julisteita "Kiitos kun valitsit portaat". Ei kestä. Kipuan työpaikalle mennessäni rappuset viidenteen kerrokseen. Perillä pitää teeskennellä, ettei hengästytä yhtään.

3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Vienosti hymyillen näitä saa lukea. Melkein saan kurotettua ja halattua kirjoittajaa. :)
Oma ploki junnaa paikoillaan...

Ana kirjoitti...

Kerttu vois tykätä tästä tyypistä, viitteellisesti tuntuvat sielunsisaruksilta
https://www.youtube.com/user/HenriLeChatNoir

Heidi kirjoitti...

Kerttu piti kovin.