keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Puhtaat ikkunat

Moni pesee keväällä ikkunat vaivihkaa. Minä otan ikkunanpesusta kaiken irti. Puunaan ikkunan päivässä ja raportoin työstäni sosiaalisessa mediassa. Toiset kehuvat lastensa opintosaavutuksilla, minä retostelen kirkkailla ikkunoilla. Kurkin ulos ikkunoista ja ihmettelen että tuonko värinen talo naapurissa onkin ja että taas se juoppo mies on tupakalla. Kohta on keuhkot pilalla ja verisuonet tukossa. Näen lukea ilman valoja. On laskettava kaihtimet, etteivät roistot huomaa hopeoitua porokynttilänjalkaani.

Suunnitelmissani on tämän vuoden puolella viedä olohuoneen matto pesulaan. Kerttu on oksentanut sille parikymmentä kertaa, joten se saattaisi pesusta raikastua. Kerron ensin kaikille, että suunnittelen maton pesua. Seuraavaksi raportoin sen kuljettamisen pesulaan ja sitten noutamisen kiemurat. Lopulta levitän sen takaisin lattialle ja otan valokuvan ja julkaisen facebookissa.

Luin eilen Niina Hakalahden runokokoelman Jotkut ja toiset vuodelta 1997. Eräs kirjoittajakaverini sanoi, että Niina Hakalahti kirjoittaa erinomaista käyttörunoutta. Sitä se totisesti on. Sellaisen runon voi fiksu ihminen kirjoitaa vaikka onnittelukorttiin (kun ei kuitenkaan osaa kirjoittaa yhtä hyvää), eikä tarvitse hävetä yhtään. 

Tässä pätkä ajankohtaisesta runosta

Jos päästötodistus on huono,
ota suuri nitoja ja laita sillä mennyt kuriin.
Tilaa taksi, anna osoitteeksi Tuleva kesä,
maksa voikukilla.
Älä hae talvitakkiasi takaisin.
Ja jos haluat vielä kauemmas,
paina vain junalähettäjän punainen lakki päähäsi
ja jää odottamaan, että kiskot kasvavat jalkojesi alle.

4 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Matonpesupostausta odotellaan!

Timo Lampi kirjoitti...

On paljon ylevämpää postata ikkunoiden pesusta, kuin aikuisten lastensa saavutuksista, sillä ellei muuta sanottavaa keksi, kuin aikuisten lastensa saavutukset, kannattaa olla hiljaa.

Nimim. Jo kakarana moiseen tympiintynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti löydetty runo, olet runovinkkaaja. Odottelen kiskojen kasvamista jalkojen alle, hintaan 5 e. Maksaa kyllä aina enemmän.

Minkäs me sille arjelle mahdamme, tärkeintä on, että arki sujuu!

Ajatus, jota ei faceen voi laittaa: havahduin, että elämäni eri vaiheista ympärilläni roikuskelee kolme työkyvytöntä (miestä). Kaksi eläkeläistä ja yksi muuten vain raitistunut terveytensä menettänyt juoppo. Mikä minua vaivaa? Yhden kanssa olen naimisssa, hän ei ole juoppo, mutta muuten vain ilkeä.

Mutta hei, nyt siivoamaan ja pesemään mattoja!
t. Minna

Timo Lampi kirjoitti...

Oon Vaimolle luvannu etten enää puutu, mutta Minna, voisko siltä sun ukoltas kysyy et miks se on ilkee.

Ei millää pahalla, mutta jos se laukaisis tilanteen. :)