maanantai 28. syyskuuta 2015

Pienkotieläinten pienpuolue

Emäntä ei viitsi tänään päivittää tätä heikkotasoista blogia, joten minun on uhrauduttava, vaikka olisi muutakin tekemistä kuten banderollien maalaamista, puolueen johtamista, huonekalujen ja tapettien repimistä sekä mikroaaltouunin päällä makaamista.

Vartioin väliaikaisasuntoa mikroaaltouunin päältä, josta näkee pisimmälle. Kerran tunnissa teen tunnontarkan vartiointikierroksen, jonka aikana tarkastan sängynalusen ja ulko-oven lukituksen. Tämän kaupunginosan väkeen ei voi luottaa.

Eivät näytä hääviltä tämänkään talon asukkaat. Vetävät tupakkia pihakeinussa. Talon edessä ei ole roskalootaa kartongille, eivätkä nämä muutenkaan ymmärrä kierrätyksen päälle. Naapuri yskii tubibasilleja.

Kaksikymmentä minuuttia lisää työaikaa sohvan, nojatuolien ja vierashuoneen tapettien raapimiseen merkitsee sitä, että saan työni valmiiksi jo ennen joulua. Uusia työtilauksia ei ole lukuunottamatta tätä väliaikaisasuntoa, jonka vuoksi joudun tekemään pitkää päivää. Sohvakangas on pirullista raavittavaa. Eläkkeeseen on kohtuuttomasti aikaa, sillä vaikka olen saanut paljon aikaiseksi, on ikää vasta kahdeksan vuotta. Yhtään vuosilomaa tai pekkaspäiviä en ole pitänyt. Sairaslomilla en ole ollut.

Arvostaako joku työtäni? Ei.

Teen raapimatyötäni epämukavina vuorokaudenaikoina, jokaisena viikonpäivänä, mutta olenko saanut siitä ylimääräistä korvausta? En.

Kaksikymmentä minuuttia lisäraatamista tai sanoinsiko lisäraapimista vuorokaudessa on kaksikymmentä minuuttia vähemmän mikroaaltouunin päällä makaamista ja matolle oksentamista. En pidä kohtuullisena!

Olen ottanut uudestaan esille jo vuosia sitten perustamani Pienkotieläinten pienpuolueen. Puolue on tanakasti Suomessa syntyneiden kotikissojen asialla. Huomenna kokoonnumme Keskustorille mieltämme osoittamaan. Olen eturivissä, jos sattuu suomalainen televisio- ja sanomalehtimafia marssiamme näyttämään.

Tuskin näyttää.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä työelämä on nykyään raskasta. Vaikka kyllä se Sipilän poika mielestäni on tehnyt kaikkensa - ei ole poika miettinyt kuinka seuraavissa vaaleissa käy, vaan antanut mennä täysillä. Ihan niin kuin meikäläinenkin: joudun raapimaan makuuhuoneen tapettia kun läski emäntä vei parhaimman nojatuolin kierrätyskeskukseen - oli muka aikansa elänyt. Höh, sanon minä! Mutta koita kestää, Kerttu, kyllä meidän kotimirrien aika vielä koittaa. Sano minun sanoneen. Terveisin Sepe.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Onnea marssille.

Elina Koivunen kirjoitti...

Hei, kyllähän te molemmat tallennatte juttunne myös jonnekin, missä ne säilyvät varmuudella, kun näistä netin sfääreistä ei koskaan tiedä milloin ne häipyvät ulkoavaruuteen??
Muuten, jos juttua ei kukaan kommentoi, se voi tarkoittaa sitäkin, että lukijat ovat ihastuksesta niin mykkyrällä, että eivät saa sanaa suustaan. Tai että tekstiin ei ole muutenkaan mitään lisättävää!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Eipä ole tullut talletettua. Tämä on kertakäyttötekstiä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana Kerttu :)

Elina Koivunen kirjoitti...

Tallenna, hyvä ihminen! Ja kissa!