Minulle ei ole koskaan sanottu: "Älä mieti mitä muut ihmiset ajattelevat vaan kulje omaa tietäsi". Ei koulussa eikä kotona. En minäkään ole sanonut lapsilleni niin. Olen korkeintaan komentanut "Korjaa vaatteet lattialta". Ovat ne kuitenkin kulkeneet omia teitään, eivätkä ne tiet ole aina olleet minulle mieluisia. Hienoja tyyppejä niistä on tullut.
Tässä vaiheessa on myöhäistä pohtia, miten olisi pitänyt elää. Tuntuu työläältä miettiä edes jotain niin vähäpätöistä kuin mitä tehdä loppuelämällään. Mitä ihmisetkin sitten ajattelisivat jos tekisi jotain järjetöntä? Jos vaikka sanoutuisi irti virastaan ja alkaisi kasvattaa suomalaisia maatiaskanoja.
Sain tänään Karistolta paksun kirjekuoren. Se sisälsi käsikirjoitukseni, joka on taitettu kirjan muotoon. 242 sivua. Kuoresta löytyi lappunen, jossa luki "Olemme kovasti innostuneita tästä kirjasta!". Tarvitsenkin kannustusta, jotta jaksan lukea tekstin taas kerran. Jos olisin lukenut Volter Kilven "Alastalon salissa" tai Camusin "Sivullisen" yhtä monta kertaa kuin omat sepustukseni, niin olisin sivistynyt ihminen.
3 kommenttia:
Jos tekisit jotain järjetöntä useimmat kai kadehtisivat sinua. Minä sanoin itseni vakipaikasta irti vuosia ennen eläkekää. Yleisimpiä kommentteja oli: Olet sinä rohkea. Voi kun minäkin uskaltaisin.
Olihan niitä varoittelujakin:Eikö sinua huoleta eläkkeen pieneneminen? Järjettömistä päätöksistä voi seurata paljon hupia.
Minä haaveilen kanoista, mutta asun naapurikaupungissasi rivitalossa, joten haaveiluasteelle jää.
Töissä pitää käydä, jotta saa laskut maksettua.
Mielenkiinnolla seuraan blogiasi.
T. Niina
Sattuipa hyvin tämä! Nimittäin Juhani Syrjä oli neuvonut poikaani, että kirjailijalla on oltava "kanalansa". Syrjällä on oikea kanala ja sen lisäksi hän ainakin kalastaa. Harva elää kirjoittamisella, mutta jos pystyy räätälöimään sopivan "kanalan", niin että aikaa jää ja tarmoa piisaa myös kirjoittamiseen, niin se on ideaalitilanne. Poika kokeilee vaihtaa rehtorin työn resurssiopen töihin.
Lähetä kommentti