Matkustin eilen junalla joulunviettoon. Matkalla ei ollut tekemisen puutetta, sillä nypin sukkahousuista kissankarvoja ja kuuntelin Seitsämää veljestä äänikirjana. Nukahdin, mutta ehdin kuitenkin nyppiä suurimman osan karvoista. Seitsemän veljestä jäi kesken.
Joulupöydässä oli riittävästi kaikenlaista vaikka isä ja äiti unohtivat valmistaa lammaspadan. Sisko perheineen tuli syömään ja muodostui pientä sanaharkkaa siitä onko fustra-harrastus liian kallis ja tarpeeton minulle. Aion lopettaa ohjatut tunnit kunhan opin ohjaamaan itseäni.
Katsoimme mielenkiintoisen dokumentin pingviineistä ja menimme nukkumaan yhdeksältä.
Aamulla keskustelin isän ja äidin kanssa leppoisasti hautausvaihtoehdoista ja eutanasiasta.
Vanhempani tekevät nykyään kotityöt yhdessä. Kun soitan heille, saattaa äiti sanoa "Leivomme juuri pullaa". Äidin puhelimen hälytysääni tärisyttää koko taloa.
Lammaspata laitettiin uuniin aamuyhdeksältä ja toinen sisko perheineen tuli syömään puolilta päivin. Nyt istun jo junassa matkalla kotiin.
7 kommenttia:
Aika liikkiksiä vanhempasi. Minun olivat samantapaisia, kuin yhteen kasvaneet puut. Se on ihanaa lapselle mutta vaikea saavuttaa aikuisena samanlaista ideaalia. Eivät ne niin tavallisia ole tuollaiset parit, vaikka jokaisen tavoite alunperin.
Eivät ne aina sellaisia ole tai eivät ainakaan ole olleet. Oli kiva kirjoittaa söpösti.
Ei kai se sinun siskosi napaa kaiva mitä sinun fustrasi maksaa - sinähän sen maksat!
Pingviinidokkari oli niiiiin liikkis! Se oli päivän parasta antia sen ohella, kun kävimme kuuntelemassa joulurauhan julistusta paikan päällä.
Siskoni on muuten miehineen Roomassa ja hän oli tänään kompuroinut nilkkansa. Onneksi se ei ollut murtunut! Julkinen terveydenhuolto oli toiminut nopsaan ja mallikkaasti ja kai ihan ilmaiseksi eurooppalaisella terveydenhoitokortilla.
Puolin ja toisin tulee sanottua kaikenlaista.
Seitsemän veljestä ♥. Kävin katsomassa Suomenlinnassa elokuussa, oli viimeinen näytös. Olisin voinut mennä uudelleen sen katsomaan. Elämys.
Ai niin, tuo fustra. Häpeän tunnustaa, etten ollut aiemmin kuullutkaan moisesta. Nyt olen sitten googlettanut ja tiedän jo jotain. Otin heti jumppakepin pyyhittyäni siitä ensin pölyt ja aloitin. Mutta eipä onnistunut. Samoin kuin aikoinaan pilateksessa, jossa kävin yhden syyskauden (tai kevät?) menin hengityksen kanssa ihan solmuun. Joogasin vuosikausia (parikymmentä vuotta, itseasiassa!) aikoinani ja siinä hengitys tehdään päinvastoin, ainakin niissä asanoissa, jotka aikoinani matkaeväiksi sain opettajaltani. Sisäänhengityksellä käsi ylös (kylkien venytykseen ns. Palmu) ja taivutus, hengityksen lyhyt pidätys ja uloshengityksellä käsi alas ja pieni rytmipaussi, ei heng. pidätystä. Oikein tarkistin muistiinpanoistani. Pitäisiköhän vain jatkaa näillä? Keho ja mieli ovat tottuneet näin tekemään ja tuntuu hoopolta tehdä toisin. Mutta mielenkiinto oman kehon ja mielen hoitoon sai kenties ja toivottavasti pienen piristysruiskeen. Kiitos. Ja tulihan jumppakeppikin paremmin esiin pölyn alta...
Minulla on joogassa ja pilateksessa ihan sama hengitys, sisäänhengityksellä tehdään liike ja uloshengityksellä palautetaan.
Harrastin pilatesta toistakymmentä vuotta ennen kuin aloitin joogan ja hengitystä ei tarvitse enää opetella joogaan uudestaan, se menee ihan itsestään vanhasta tottumuksesta.
Lähetä kommentti