lauantai 27. heinäkuuta 2019

Hyvästit Claes Anderssonille

Nyt kun kaikki muistelevat Claes Anderssonia, jonka lahjakkuudesta vallitsee laaja konsensus, niin otan vielä esille yhden (pinnallisen) puolen miehestä. Kollegani, joka menehtyi jo ennen kuin netistä tiedettiin mitään, kertoi, että Andersson oli nuorena komein mies, jonka hän oli koskaan tavannut. Naispuolinen kollega oli Anderssonin kurssikaveri ja sittemmin kokoomuksen kaupunginvaltuutettu. Nainen arvosti kurssikaveriaan muutenkin.

Laitoin tällaisen päivityksen faceen ja keski-ikäiset naiset, kirjailija-facekaverit olivat sitä mieltä, että Andersson oli kahdeksankymppisenäkin hottis. Kuka naiskirjailija on sitä kenenkään mielestä edes kuusikymppisenä, naisten seksuaalinen viehätysvoima ei veny sinne asti ja se on minusta epäreilua. Voisko tämän jotenkin korjata?

Näin koululaisena Kuopion kaupunginteatterissa Anderssonin näytelmän Pyhä perhe, joka teki aikoinaan minuun suuren vaikutuksen. Miehen kirjoittaman runot ovat tällaiselle ruonouden suhteen sivistymättömille riittävän helppoja ymmärtää.

Yritin etsiä netistä nuoruudenkuvia, mutta niitä löytyi niukasti. Olen saanut nauttia Anderssoin soitosta, tarinoinnoinnista (hän esiintyi usein julkisesti) ja runoista. Minusta tuntuu, että hän eli juuri sopivan pituisen ja omanlaisensa elämän.

Löysin eilen kirjahyllystäni yllä olevan signeerauksen. Andersson oli hieno kokonaispakkaus. 

7 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Andersson kirjoitti tyttärelleni ostamaani lahjakirjaan signeerauksen xx tulevalle kirjailijalle.
Taidan peesata sinua ihan liikaa, mutta kun kuolinuutinen tuli mietin kaikkia hyviä sanoja hänestä ja viimeiseksi listalle olisin laittanut ..ja komea mies.

Toini kirjoitti...

Olen samaa mieltä kaikesta, itku pääsi kun kuulin suru-uutisen. Sattui vielä olemaan juuri luettavana hänen viimeisimpiä kirjojaan: Hiljaiseloa Meilahdessa, ties kuinka monetta kertaa.
Charmantti mies, kaikin tavoin.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a. Makuja on tietysti monia, mutta rohkenen silti epäillä, että jos Andersson olisi ollut vain tavallinen naapurin eläkeläispappa, tokkopa kukaan häntä sentään hottiksena olisi pitänyt..?
Se on kyllä totta, että kuusikymppistä (tuskin viisikymppistäkään) naispuolista kirjailijaa ei pelasta enää edes kirjailijan korkea status. Niin se elämä vaan epäreilusti meitä ihmisiä kohtelee!

Marjatta Mentula kirjoitti...

en asia, mitä muistokirjoituksissa ei ole mainittu, on Anderssonin taistelu esinntymisjännityksensä kanssa. Tämä puute antoi hänen käyttäytymiseensä myös omaa viehätystään tehden hänestä saavutuksiinsa nähden vaatimattoman.
Andersson oli harvanaisen komea mies. Nykyään tällaisia asioita ei saisi sanoa. Kuhmossa oli naisia, jotka olivat todella ihastuneita häneen, kun olivat nähneet hänet pyöräilemässä Kamarimusiikin aikaan pitkin kylän raittia.
Minäkin aion kirjoittaa Anderssonista jotain, kun ehdin, ja mainitsen myös hänen karismaattisen olemuksensa. Miksi se pitäisi jättää sivuun?
(Yritin mökissä "mökkikoneella" kirjoittaa jo tännekin jotain, mutta nyt olen oman pöytäni ääressä ja kaikki onnistuu paremmin!)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Mietin myös, että miten onkaan vaikuttanut se, että runot on kirjoitettu ruotsiksi ja viime aikoina runoilija Jyrki Kiiskinen on kääntänyt ne ja aiemminkin kääntäjä on ollut runoilija.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kiiskinen on kääntänyt hyvin. Andersson kirjoittaa selkeitä runoja, joten ehkä niitä on myös helpompi kääntää kuin monien muiden mutkikkaita ajatuksen kulkuja.

Luin juuri ihanan rakkausrunon Anderssoninn kirjasta Sanat että eläisimme, jonka hän on kirjoittanut suomeksi. Runon nimi on Etydi suvituulelle ja se alkaa näin:
Hän kulkee tuuli hiuksissaan
Minä rakastan hänen askeltaan
Minä rakastan hänen kulkuaan
tuuli hiuksissaan
Minä rakastan että tuuli noin
kulkee hänen hiuksissaan
ja että tuuli juuri noin
kulkee hänen hiuksissaan.
....
Tässä on hieno rytmi ja tilannekuva. Monet runoista ovat tässä teoksessa proosarunoa, eikä Anderssonilla raja proosan ja runonn välillä ole mitenkään tärkeä.

Edellisen kommenttini eka sana piti muuten olla 'eräs': Eräs asia, mitä...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tuo runo on jäänyt minunkin mieleeni ja tämä:

Rakastatko minua sano rakastatko?
Rakastatko minua mitä ikinä tapahtuukaan?
Jos olisin joku muu rakastaisitko silti?
Kaipaisitko minua jos minua ei olisi?
Kaipasitko minua ennen ensimmäistä tapaamistamme?
Jos olisin mato rakastaisitko minua?
Jos olisin keskeltä halki kumpaa meistä
rakastaisit eniten?
Minua vai minua?
Rakastatko enää ikinä ketään muuta?
Jos emme olisi ikinä tavanneet olisitko rakastanut minua silti?
Jos minua ei olisi ja olisin joku muu?
Rakastaisitko minua jos olisin simpanssi?
Porsas? rotta? satiainen? torakka?
Jos olisin murhannut isäsi ja äitisi?
Rakastatko minua! Sano sano!
Ole kiltti ja vastaa rehellisesti!
Jos vastaat väärin en enää halua elää