Löysin postitoimiston, joka oli valtava halli. Neliskanttisen huoneen reunoilla, lasien takana, istuivat tuikeat virkailijat. Otin numerolapun ja pian minut jo kutsuttiin tiskille. Virkailija liimasi kortteihini huolellisesti postimerkit ja rahasti. Täällä ei päästetä asiakkaita merkkejä liimailemaan, sillä nehän saattavat mennä vinoon. Postissa oli enemmän työntekijöitä kuin meitä asiakkaita.
Kävin jalkahoidossa parin korttelin päässä ja nyt varpaankynsissäni on geelilakkaus. Jalkojani kylveteltiin, rasvattiin ja raspattiin, eikä se maksanut kuin kolmasosan suomalaisesta hinnasta (googlasin). Tuskin niitä geelikynsiä olisin muuten viitsinyt hankkia. Harmittaa pukea sukat ja lenkkarit.
Kansanmurhan uhrien museo ja MO -taidemuseo ovat yllättäen tänään kiinni (tai eihän se yllätys ole, sillä sen voi katsoa googlesta), mutta useinmiten museot ovat kiinni maanantaisin). Matka on nyt sitten pilalla, sillä en pääse museoon. Yritän toipua tästä vastoinkäymisestä. Ehkä kierrän kirkkoja ja on täällä muitakin museoita, jos oikein tekee mieli.
Kuvassa yllä näkyy pieni kirjaston etäpiste puistossa.
1 kommentti:
Yksin matkustaessa voi nauttia sellaisesta kuin jalkahoito. Mutta matkustapa miehen kanssa. Ei puhettakaan, että lähtisi jalkahoitoon saati antaisi kyntensä geelilakata. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että siippa on kyllä käynyt kahdesti jalkahoidossa (sellaisessa, joita löytyy terveydenhuollon puolelta), jalat huollettiin pyhiinvaellusta varten. Tungin minäkin sinne kerran, mutta sanottiin, ettei ole mitään hoidettavaa. Ei niillä kyllä mitään lakkoja ollut tarjolla.
Lähetä kommentti