tiistai 23. heinäkuuta 2019

Vilna

Viimeinen Vilna-päivä on illassa. Olen kävellyt Liettuan pääkaupungin katuja yhteensä viisikymmentäviisi kilometriä.

Tänään koekävelin linja-autoasemalle, sillä ajattelin kulkea sinne huomenna jalkaisin. Saanhan sitten istua yhdeksän tuntia linja-autossa. Havaitsin matkalla pari kännykkäkauppaa, joissa myytiin kännykkäkoteloita ja ajattelin hankkia uuden hajonneen tilalle. Heillä ei kuulemma ollut mitään näin vanhalle puhelinmallille. Juurihan minä tämän luurin hankin. Pitää varmaan askarrella itse se kotelo.

Samalla matkalla törmäsin kauppahalliin. Moniin kivoihin paikkoihin joutuu vahingossa. Hallissa aidot mummot myivät hilloja, leivonnaisia, karamelleja, vihanneksia, kukkia ja hedelmiä. Miehet myivät sikaa, nautaa ja broileria. Kahvilassa tapasin suomalaisen naisen, joka oli matkalla teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Olin niin puhekaverin puutteessa, että otin kaikki heidän juttunsa vastaan kuin suuren lahjan.

Koska matkalla on kivuttava arjen yläpuolelle, raahauduin Geminasin torniin. Torni töröttää korkealla mäellä, ja jonne johtaa kivinen tie. Mäellä huomasin, että sinne olisi päässyt funiculaarilla yhden euron hintaan. Tornista avautuivat hienot näköalat yli kaupungin ja sieltä ylhäältä saattoi laskea kirkkoja, sillä niitä Vilnassa riittää.

Tornissa esitettiin filminpätkää vuodelta 1989, jolloin ihmiset muodostivat neuvostovaltaa vastustaakseen koko Baltian läpi kulkevan ihmisketjun. Ketjulla oli pituutta 600 kilometriä. Sellaisen porukan kokoaminen ennen internettiä on ollut käsittämätön saavutus. Liikutuin filmistä niin, että jouduin pyyhkimään kyyneleitä.

Kipaisin vielä Zverynasin viehättävään kaupunginosaan, joka oli vähän kuin Pispala, mutta suurempi, alkuperäisempi, kivempi ja tasaisempaa maastoa. Söin viehkeässä terassiravintolassa pastaa.

"Kotimatkalla" näin vielä Vilnan suuren pääkirjaston, jossa oli kahvila, elokuvateatteri ja kirjojakin näytti olevan hyllyissä.

Lopetan raporttini tähän. Lähiaikoina aion kirjoittaa yksin matkustamisesta, kunhan hieman toivun. Tähän loppuun vielä kirkkokuva.

2 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Vilna turistin kirkottaa. Katolisissa maissa kun on tarkoitus käydä jokseenkin joka päivä kirkossa, niin kirkkoja on tarvittu useampia. Näin olen itselleni ainakin selittänyt.

Liettuasta saa ostaa kaupoista tujakkaa viinaa nimeltä Stark eikä maksa paljon. Vähän jallun tyyppistä, tykkäsin kovasti. Liettuassa valmistetaan myös hyviä jukurtteja. S-marketistakin saa liettualaista Vilvi-nimistä juotavaa jukurttia, erinomainen hinta/laatu-suhde. Me katseltiin Vilnassa tv:stä elokuvaa, jossa seikkaili Dzeims Bondas, oikein piristävästi dubattu.

Heidi kirjoitti...

Jännä, että elokuvateatterissa elokuva ei ollut dubattu, mutta ehkä se oli sellainen vähän taiteellisempi elokuvateatteri, EU:n tukema ainakin. Sellainen on Tampereellakin ja olen käynyt näissä elokuvateattereissa myös Edinburghissa ja Malagassa.