maanantai 15. heinäkuuta 2019

Laiskottelua

Vietin reilun vuorokauden lähes yhdeksänkymppisten vanhempieni mökillä heidän passattavanaan. Autoin sen verran kuin sallivat.

Isä siirtää mökin terassin lasitusta lisätäkseen terassin pinta-alaa, tarkoitus on myös vaihtaa terassin lattiamateriaali. Aiemmin vanhempani rakensivat terasseja, nyt terassikiintiö on ilmeisesti täysi.

Isä on kotoisin pientilalta, jossa ei ollut sähköjä eikä vesijohtoa vaan pesuvesi kannettiin järvestä ja juomavesi haettiin lähteestä. Kun talosta löydettiin luteita, koti jätettiin talvipakkasella kylmilleen ja mentiin sukukuloimaan.

Mummo oli siisti ihminen, jonka pihaa koristivat joriinipenkit (joriinit ovat hienommalta nimeltään daalioita). Lapsuuden kesiltä muistan Raidin hajun, sillä mummola myrkytettiin ainakin kerran kesässä. Kaasutuksen jälkeen kärpäsvainajat lakaistiin lattioilta.

Syötin aamulla äidille puolipakolla kananmunan tai itse hän sen kuori ja söi vaikka valitti ettei jaksa. Toinen tarvitsisi proteiinia ja toisen pitäisi sitä rajoittaa. Kyttään myös heidän vedenjuontiaan, eikä nestemäärä ole mielestäni riittävä. 

Mökillä olisi kiva käydä useamminkin, mutta matka kotioveltani mökkiolosuhteisiin vie neljä tuntia. 

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Aina sitä oppii uutta. En ole kuullutkaan joriineista, daalioista kyllä. Kauniita ovat. Ne on sitkeitä ja itseään säästämättömiä nuo tuommoiset terassin rakentajamiehet. Meilläkin on yks semmoinen kotona. Itsellä tulee mökillä usein vähän laiska ja saamaton tunne sitä seuratessa. Olen tähän mennessä kestänyt tunteen kuin nainen.

Heidi kirjoitti...

Olen joskus miettinyt, miten niin ahkerille vanhemmille voi syntyä näin laiskoja lapsia.