Kuulun työni puolesta ryhmään, jossa suunnitellaan eräitä valtakunnallisia ohjeita. En tunne suurta intohimoa aihetta kohtaan. Eräs kollega on järjestänyt kaikki kokoukset ja tahtoi järjestää seuraavankin, mikä sopi minulle erinomaisesti. Kollega toivoo, että toimin kokouksissa puheenjohtajana (en haluaisi tehdä sitä). Jokaisessa kokouksessa hän kuitenkin ottaa sen puheenjohtajuuden ilman virallista asemaa. Ehdotin taas puheenjohtajan vaihtoa, mutta hän ei halunnut sitä. En ymmärrä miksi, sillä hänellä on luontaiset puheenjohtajan lahjat.
Istun Turun junassa, tarkastin junan kyljestä monta kertaa, että määränpää on todellakin Turku, sillä viimeksi hyppäsin vahingossa Hesan junaan.
Luen kirjaa, josta pidän paljon (Rachel Cusk, Siirtymä), nautin tästä jopa enemmän kuin kirjasarjan ensimmäisestä osasta (Ääriviivat). Kirjailijalla on loistava taito upottaa tekstiin lukuisia tarinoita ja niin paljon kiinnostavia ajatuksia, että niihin tekee mieli palata. Jos kaipaat monimutkaista ja yllättävää juonta niin nämä eivät ole kirjojasi.
Molempien romaanien päähenkilö on kirjailija, joka muistuttaa Cuskia. Miten monessa kirjassa näkökulma on nimenomaan kirjailijan? Cuskin molemmissa suomennetuissa romaaneissa kirjailija opettaa kirjoittamista. Kirjoituskursseja käyneenä aiheesta on hauska lukea. Sarjan kolmas kirja julkaistaan suomeksi muistaakseni 2020.
Tästä päivityksestä puuttuu yhteinen nimittäjä. Olen siitä pikkuisen pahoillani, mutta ei se päivääni pilaa. Itsekeskeisellä linjalla kuitenkin jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti