Töissä on oudolla tavalla intiimimpää kuin tavallisesti. Johtunee siitä, että niin moni lomailee. Hommia on kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin muulloinkin ja väsyttää ihan normaaliin tapaan. Ilmoitan sitten kun ei väsytä. Hoitajat kysyvät kysymyksiä, joita kysyisivät muilta lääkäreiltä jos nämä eivät olisi mökeillä, mummoloissa, kesätapahtumissa tai kaiken maailman turistirysissä.
Pukeudun usein mekkoihin, sillä ne ovat maailman helpoin vaate. Kun joskus vedän farkut jalkaani, tunnen itseni jotenkin reippaammaksi. Ostin farkkujen seuraksi kirkkaan punaisen t-paidan ja viimeistelin asun punaisilla kengillä. Persoonallisuuteni vääntyi energisempään suuntaan, joten jaksoin kävellä jäätelökioskille ja ostaa jäätelön. Kaduin heti ostostani, sillä jäätelö ei maistunutkaan niin hyvältä kuin odotin. Söin kuitenkin.
Näytin tänään sivarille kuvia Kertusta ja nuori mies esitteli vanhempiensa kissaa. Kateista saa paljon juttua aikaiseksi. Olen kysynyt sivarilta noin viisikymmentä kertaa milloin hän lopettaa, mutta en muista sitä vieläkään. Ehkä elokuussa, luulisin.
Heinäkuussa on helppoa jutella vieraampienkin ihmisten kanssa, sillä aina voi kysyä "Milloin jäät lomalle?" tai "Joko on lomat pidetty?" Sitä potilaatkin kysyvät. Toivotamme hyvää kesää, pitäsikö jo siirtyä toivottamaan hyvää loppukesää, että vaikuttaisi paremmin aikaan orientoituneelta.
Tuntuuko teistä, että vieraat ihmiset hymyilevät teille? Minusta tuntuu. Katson välillä peilistä onko joku vaate jäänyt pukematta tai mekko nurin. Ehkä he hymyilevät punaiselle paidalle.
Hain kirjastosta tilaamani kirjan (Maggie Nelson, Sinelmiä) ja havaitsin ilokseni, että se onkin oikeastaan vain pieni kirjanen, eikä uuvuttava tiiliskiviromaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti