Kirkkoja, kirkkoja, kirkkoja

Matkustin Tallinnasta Vilnaan bussilla. Matka kesti noin yhdeksän tuntia, bussissa oli riittävästi jalkatilaa, ilmastointi toimi ja kuljettaja kuulutti kielellä, jota en ymmärtänyt. Bussissa matkusti siistiä väkeä, nuoria naisia ja miehiä ja keski-ikäisiä pariskuntia. Vieressäni istui ranskalainen vanhempi rouvasihminen ja hänen miehensä istui käytävän toisella puolella.  Linja-autossa näytti olevan matkustajia useista eri maista.

Aika kului ihmisiä tarkkaillen, äänikirjaa kuunnellen, eväitä syöden ja torkahdelleen. Kahviautomaatti sijaitsi lähellä ja siitä kuului korahtavia ääniä aina kun joku haki kahvia.

Ensin näin ikkunasta virolaista tienvarsipusikkoa, sitten latvialaista ja lopulta liettualaista.

Riikassa kysyin kuljettajalta kauanko pysähdymme ja hän osoitti sormella kellotaulun kolmosta ja päättelin, että jäämme tunniksi. Ostin vessamummolta 30 sentillä vessavuoron, kioskista sämpylän ja tarkastin valotaululta bussin lähtöajan, joka oli varttia yli kaksi, joten pysähdys kestikin vain viisitoista minuuttia. Ehdin bussiin.

Hotelli on siisti, oikeastaan aika hieno, mutta silti halpa. Tämä on ihan vanhan kaupungin kyljessä, joka muuten kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Ehdin tutustua siihen hieman jo eilen illalla: kirkkoja, kirkkoja, ravintoloita ja kirkkoja.