Runopiha on ollut tapahtuma, jossa aloittelevat ruonoilijat lukevat ääni väristen ensimmäistä kertaa omia tuotoksiaan julkisesti. Paperit, joille runot on kirjoitettu irtoilevat vapisevista sormista ja laskeutuvat keoksi runoilijanalun jalkoihin. Lavan vieressä seisoskelee pari heppaa aitauksessa, sillä tilaisuus järjestetään Tallipihalla.
Loppuillasta joku pönäkkkä runoilija lukee viimeisen runokokoelmansa alusta loppuun. Kiva tilaisuus, voi ostaa jäätelöä, olutta ja runoja. Runot ovat halvimpia (niitä saa runokioskista kahdella eurolla kappale).
Täytyy myöntää, että viimeisimmästä runopihakäynnistä on jo aikaa. Nytkin hipsin paikalle myöhässä ja menetin monta esitystä. En kommentoi kaikkea kuulemaani, laiskottaa. Viimeisenä esiintyi Nihkee Akka, jonka räppipoljentoinen räyheä, humoristinen, femisnistinen spokenword -esitys kolahti. Ennen sitä esiintyi kahden nuoren miehen mainio Nykypost. Nihkee Akka (Jonna Nummela) myi kangaskasseja, julkaistakseen runoistaan omakustanteen. Jostain syystä halutaan edelleen nähdä runot paperille painettuna.
Tuli mieleen Arto Mellerin runo, joka alkaa: Nuoruus! Kaiken pitää olla sille siivekästä, siivekästä ja veristä! Tämä täti tykkäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti