Betonijulkisivukilpailun voittaja

Hiljattain valitin kuinka Anttilat ovat pilanneet suomalaiset kaupungit. Tampereen Anttila on anttilalaiseen tapaan kolho ruma rakennus. Minkälainen olisi kaupunki, jossa kaikki arkkitehtuuri olisi Anttila-tyyliä. Betoninen kaupungintalo, harmaasta raa-asta betonista rakennettu kauppahalli, betonikirkot ja vaatimattomat, mutta käytännölliset asuintalot. FB:ssa kuulin, että Tampereen Anttila on voittanut betonijulkisivukilpailun ja siitä osoituksena sen harmaan rosoisessa seinässä on laatta. Kuljin tänään Anttilan ympäri laattaa etsien, melkein heitin toivoni kunnes löysin kuparisen tunnustuksen betonisesta pilarista läheltä pääovia. Kuvailin tekstiä kännykkäkameralla: toimeni saattoi herättää jossakussa ihmetystä.

Hain tänään uudet aurinkolasini optikkoliikkeestä ja huomasin läheisen juhlapukuliikkeen ikkunassa alennusta lupaavan kyltin. Ostin mustan iltapuvun puoleen hintaan. Puku on kaunis. Mitään iltapukujuhlia ei nyt ihan heti ole tiedossa, mutta puku on siis valmiina jos vaikka linnan juhlien kutsu saapuu. Tai kun V saa väitöskirjansa valmiiksi ja saa hän ilman muuta. Minulla on yksi musta iltapuku, jossa on avoin kaula-aukko, joka ei pysy paikoillaan. Lähes kaikissa väitösjuhlissani otetuissa valokuvissa näkyvät rintaliivini. Tässäkin on avonainen kaula-aukko, mutta se pysyy paikoillaan.

Juuri kun olin elänyt kevytmielisesti yli varojeni, sain viestin, jossa ystäväni ja kollegani tarjoutui ottamaan minulta Juhannussunnuntain päivystyksen. Lauleskellen, uudet aurinkolasit silmilläni, riensin jäätelökioskille ja ostin jäätelön. Aurinko paistoi juuri sen verran, että saatoin istua puistossa, nauttia jäätelöstä, katsella maailmaa uusien harmaiden lasien lävitse ja hymyillä vähämielisen näköisesti.