Huomenna lähden Rynkyllä Bergamoon, sieltä junalla Desenzano del Gardaan, josta jollain pelillä Sirmioneen ja sieltä sitten johonkin, vapautta kestää viikon. Netistä löytyy juna-aikataulu, mutta vain italiaksi, mikä osoittaa melkoista italiailaista selkärankaa. Lähtö tapahtuu tietysti vauhdikkasti kesken työpäivän. Ottaako mukaan matkalaukku vai reppu?
Matkasuunnitelma on avoin, matkaseurana vanha ystävä, josta tuli juuri mummo. Ihan kuin 17-vuotiaana Inter Raililla, nyt on turvana Visa-kortti.
Luen juuri Lahirin novelleja. Lahiri on uusi tuttavuus, olen hänen novellikokoelmansa puolivälissä. Pidän kirjasta kovasti, se on psykologisesti oivaltava, asiat on kerrottu pienesti, selittelemättä. Novelleissa ei tapahdu paljon, pinnan alla sitäkin enemmän. Kieli on yksinkertaista ja helppolukuista, havainnot ihmisistä oivaltavia. Usein novellien ristiriita muodostuu päähenkilön bengalilaisesta taustasta ja elämästä USA:ssa tai Englannissa. Onneksi kirja ei ole vielä lopussa ja muutakin tuotantoa kirjailijalta löytyy. Eräs ystäväni oli jättänyt kirjan kesken, koska se ei koskettanut, ymmärrän senkin. Kirjassa on vähän sellainen vino ja alakuloinen pohjavire. Sopii minulle.
Mistä tuo uusi kummallinen merkki tekstien perään ilmaantui? Mikä se on? Saako sen pois?
3 kommenttia:
Olen lukenut kaikki Lahirit eikä ole Tämän siunatun kodin voittanutta!
Hyvää matkaa! Ihania paikannimiä.
Kiitos!
Lähetä kommentti