Matkalta tultua kuvittelee kaiken muuttuneen. Mikään ei muutu, edes hallitusta ei ole saatu aikaiseksi. Vino sanomalehtipino keittiön pöydällä odottaa lukemistaan. Kaupungin paras terassi on valittu.
Eilen puunasin pienen asuntoni. Kisusta lähtee valkeaa nöyhtää, joka imeytyy mattoihin ja verhoihin, karvat takertuvat tiukasti päiväpeittoon, hankasin peittoa taas juuresharjalla. Huomasin, että kisun kaulalla oleva kasvain onkin takkuuntunutta karvaa, kuten eräs gynekologiystäväni arvelikin.
Liian jyrkät muutokset ovat pahasta. Keitin aamulla espressopannulla kahvia, jota sitten hinkkasin hellanpäällyksistä. Aion ostaa sellaisen pienen patterivispilän maidon vaahdotusta varten. Radiossa puhutaan Mika Waltarin matkoista.
Tampere tuntuu Pohjois-Italian jälkeen suttuiselta kaupungilta. Onko niin, että siellä osataan arvostaa kaupunkiympäristöä, eikä roskia heitellä pitkin puistoja vai onko kaupungilla enemmän työvoimaa? Paljon puhuttua julkijuopottelua siellä ei ainakaan näe.
Olen kerran käyttänyt Jyväskylän viehättävän modernin matkakeskuksen hissiä, en suosittele kenellekään, joka jotenkuten pääsee rullaportaita. Kusen haju on piintynyt nurkkiin voimakkaana. Miksi kukaan virtsaa hissiin? Pechieran aseman hississä tuoksui kukkaisen raikkaalta.
1 kommentti:
Suomessa hissit haisevat aina joko viinalta tai kuselta.
Minä olen vähän järkyttynyt alastomien ihmisten määrästä viime päivinä. Ikkunamme edessä on kymmenittäin ihmisiä makaamassa auringossa lähes alasti; keskustassa nainen ottaa aurinkoa yläosattomissa; yhdelläkään nuorella miehellä ei ole ollut viikkoon paitaa päällä paikasta riippumatta.
Lähetä kommentti