Jari Tervon voileivät

Minulla oli eilen kylässä kirjoittavia ihmisiä. Yksi heistä julkaisee esikoisteoksensa elokuussa. Olemme monilahjakkaita kauniita ihmisiä ja tästä huolimatta hämmästyttävän vaatimattomia. Esikoiskirja on lupaus, seuraava ei ihan lunasta niitä lupauksia, kolmas on vaatimaton välityö, se viimeinen, jonka jälkeen kirjailija menehtyy on tietysti päätyö ja taiteellinen riemuvoitto. Kirjailija ei ehdi nauttia menestyksestään. Sukulaiset riitelevät vainajan kirjojen tuotosta. Toisaalta menestyneitä kirjailijoita vihataan, varsinkin jos he ovat naisia ja heillä on mielipiteitä, paksu meikki ja isot hiukset. Läheisen R-kioskin tarjouskorissa on muuten myytävänä pieniä pussukoita, joissa on sekä Sofi Oksasen että Juha Vuorisen pokkarit. Vaikea kuvitella henkilöä, joka haluaa hankkia tuollaisen kirjallisen yhdistelmän.

Tunnen hyviä (erinomaisiakin) kirjoittajia, jotka ovat tarjonneet tekstejään kustantajalle, eivätkä ole saaneet koskaan minkäänlaista vastausta. Jari Tervon vaimo sai hetkessä kustannussopimuksen uudelle kirjalleen. Hän kirjoittaa ilmeisesti ihan hyvin, mutta miten minä voin mennä Jari Tervon kanssa naimisiin kun nainen tököttää vuodesta toiseen miehen vierellä ja valmistaa tälle voileivät kun kapakassa sattuu menemään myöhään.

Kirjoitin huonon kolumnin. Minulla oli rohkeita kriittisiä ideoita, mutta jänistin.

Jos mahdollisesti meidän lahjakas, kaunis ja myöskin hämmästyttävän vaatimaton kirjoitusopettajamme lukee tätä niin, unohdimme sinut vahingossa. Toisaalta oma vikasi kun et ole FB:ssa yms. Ja haluavatko opettajat tavata oppilaitaan kesälomalla. Todennäköiseti eivät. Vaikka oppilaat olisivat hyviä leipomaan.