perjantai 10. kesäkuuta 2011

Hellettä paossa etelässä

Perjantai

Istumme Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaalin kahvilassa. Terminaali on parakille liian hieno nimitys.Kahvila on täynnä humalaisia polttariporukoita, jotka ovat onneksi menossa riikalaisia ilahduttamaan. Pöydässämme on sattumalta italialainen mies, joka on ollut päivän verran bisnesmatkalla Tampereella. Minkälainen firma käyttää bisnesmatkailuun Ryan Airia? Mies on Brechiasta ja on innostunut matkastamme. "You have to go to Verona, go to Venice!" joka paikkaan ei ehdi.

Rynkky laskeutuu fanfaarein Bergamoniin. Bussiin on ostettava lippu lentokentän lippuluukulta, myöhästymme ensimmäisestä bussista. Linja-auto on täynnä, suomalainen tukeva mies ryppyisessä puvussaan huutaa käytävällä "Room, more room!" Rautatieaseman lippuluukulle matelee loputon jono, saamme lopulta liput junaan, joilla olisi tarkoitus matkustaa Desenzanoon. Ylättäen matkaan sisältyy junanvaihto, ystävällinen englantia taitamaton mies ohjaa oikealle laiturille. Junassa ei näy konduktööriä, liput ovat halpoja.

Desenzanosta otamme taksin Sirmioneen. Taksimies kehoittaa odottamaan hetken, hänellä on soitettavanaan tärkeä puhelu Barac Obamalle.

Hotelli on vaatimaton, mutta erittäin siisti. Uima-altaasta on saatu hämmästyttävä kuva nettiin, on käytetty varmaan jotain erityslaajakulmaobjektiivia. Huoneessamme on kaksi sänkyä sekä kerrossänky. Kävelemme sievässä ympäristössä ja syömme hyvin.

Lauantai

Meidät on sijoitettu keskelle aamiaishuonetta. Muut asukkaat ovat italialaisia ja he istuvat pöydissä huoneen reunamilla. Rouva tulee kysymään otammeko kenties capuccinoa, lattea vai minkälaista kahvia meille saisi olla, kahvi tarjoillaan pöytään. Kävelemme Garda-järven rantaa kauniin Sirmionen keskustaan. Uimme kaupungilta tultuamme hotellin uima-altaassa, emäntä pitää tekoa rohkeana näin kylmällä ilmalla (25 astetta).

Sunnuntai

Hotellin isätä heittää meidät autolla bussipysäkille, bussimatka Veronaan maksaa 2.5 euroa, vaikka matkaa on 30 kilomatriä. Näemme Veronassa kaiken, jonka Lakes of Italy opas käskee nähdä. Kirja jää kuppilan pöydälle kun ryntäämme bussiin päästäksemme takaisin Sirmioneen. Olemme siitä lähtien siis omillamme. Illalla on kova ukkosmyrsky. Syömme hotellissa, paikkamme on sama kuin aamiaisella.

Maanantai

Hyvästi Sirmione! Hotellin omistajien poika heittää meidät laivarantaan. Matka laivalla saaren pohjoispäähän kulkee monen kaupungin kautta. Kohteet kuulutetaan kolmella kielellä : Limone, Limone, Limone! Samaa voisi totettaa suomalaisessa junaliikenteessä: Pieksämäki, Pieksämäki Pieksämäki!

Rivassa astelemme ensimmäiseen rantahotelliin. Työntekijät ovat ilahtuneita saapumisestamme, todennäköisemmin pelastimme heidät YT-neuvotteluilta. Opettelen huoneen numeron italiaksi, respan mies antaa avaimen, ennenkuin ehdin sanoa mitään. Jos joku on matkasta kateellinen, niin voin kertoa, että on h-tin kylmä, varsinkin kun mukaan tuli pakattua lähinnä hellehepeneitä. Ostamme sateenvarjot.

Tiistai

Aaamulla alaselkäni on kipeä, syyksi arvelen edellisen edullisen hotellin kovaa sänkyä. Otan särkylääkettä ja saan selkäni suoristettua. Sataa, kävelemme hienoille vesiputouksille. Olemme märkiä. Turistit puhuvat saksaa, italialaisetkin osaavat saksaa, mutta hyvin vähän englantia.

Keskiviikko

Seisomme bussipysäkillä. Busseja ei näy. Ne kulkevat joko koulupäivinä tai lomapäivinä. Olemme todennäköisesti pysäkillä vääränä päivänä. Hyppäämme taas laivaan. En halua nähdäkään sisävesialusta vähään aikaan vaikka italialaiset miehet näyttävät kieltämättä komeilta sinisissä uniformuissaan. Syömme lounasta Malcesinessa, päädymme Peschieraan, joka on vilkas paikkakunta. Löydämme taas vaivatta yöpaikan. Huoneessamme on kahden sängyn lisäksi kerrossänky. Illalla kuulemme pimeässä yössä puhallinorkesteria ja syömme ylihintaista turistimuonaa.

Torstai

Matkustamme junalla Bergamoniin, joka osoittautuu erittäin viehkeäksi kaupungiksi. Asumme Bead and Breakfast paikassa, jonka varasin etukäteen. Majoitus on keskellä vanhaa kaupunkia ja löytyy helposti. Upea vanha talo, iso tyylikäs huone kaikkine mukavuuksineen, nyt sänkyjä huoneessa on vain kolme. Emäntä neuvoo ihanan kahvilan ja hienon ravintolan. Vanhaan kaupunkiin mennään funicularella, ravintolaan toisella, eli näköalat ovat huimat. Tarjoilija tuo sellaisen pienen koukun, jolla saan ripustettua laukkuni pöydänreunaan. Syömme viisi ruokalajia, juomme kuohuviiniä ja pullon punaviiniä, lasku on peräti 136 euroa. Ravintolassa on rikkaita vanhoja miehiä nuorten kauniiden naisten kanssa. Kun olemme syöneet kaiken tuon ruoan ei funiculare enää toimi. Kävelemme ja ihailemme Bergamon valoja alapuolellamme.

Perjantai

Rynkyllä fanfaarien saattelemana kotiin. Kyllä täällä on kuuma.

4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Torstain kohdalta silmäilin ensin loppupäästä ja päättelin, että funiculare on paikallinen sana ruoansulatukselle. Ei sentään! :)

Matkustaminen on kivaa, vaikka aina vaivalloisesti ja hikisesti matkaa tehdessään miettii, että mikä siinä onkaan niin kivaa.

Kai se on se illuusio vapaudesta?

Heidi kirjoitti...

Kiva olla kotona.

Kaisa kirjoitti...

Kateellinen noista maisemista, lämpötilasta viis.

Heidi kirjoitti...

Maisemat olivat hienot ja oli ihastuttavan viileää.