Maaseudun lumoissa

Ihanaa herätä silloin kun hyvältä tuntuu. Toki ensin on noustava puoli seitsämän aikaan avaamaan kisulle makuuhuoneen ovi, sen verran kiihkeästi hän sitä raapii. Sen jälkeen tuo harmaa karvakerä asettuu viereeni kehräämään ja nukahdan uudestaan. Elämäni on taas siinä mallissa, että luen aamulla edellisen päivän sanomalehteä. Siksi arvelen, että tänään on aurinkoinen ja lämmin päivä. Ei se haittaa, en mahdollisesti edes huomaa jos sattuu kaikesta huolimatta satamaan.

Teen hiljalleen lähtöä jumppaan. Minun on pakko. Ostin kymmenen kerran jumppakortin hintaa 82 e. Olen nyt käynyt jumpassa kahdesti, jolloin yhden jumpan hinnaksi tulee 41 e. Kun tänään menen jumppaan, on hinta enää 26.26 e.

Olen vieläkin eilisen matkailuyrityksen lumoissa. Tila on Näsijärven rannalla kauniissa niemessä. R:n isä aloitti toiminnan. R päätti nuorena, ettei koskaan moiseen työleiriin palaa, nyt hän toimii siellä osapäiväisen muun leipätyön ohessa. Kaikki on kauniisti laitettua, rannassa on maailman paras ja kaunein, todella suuri savusauna, mökkejä on vuokrattavaksi, ei mitään vieri vieressä seisovia koppeja vaan oikeita mökkejä. Minua kiinnostaisi ilman mukavuuksia oleva pieni lautamökki. Talossa asustaa onnellisia eläimiä, eläköityneitä hevosia hoitamassa maisemaa, ruskeita ja mustia kanoja vapaana tepastelemassa, monen värisiä lampaita, pari kania ja suloinen vapaana lönkyttelevä koira. Kanien luulttin olevan tyttöjä, mutta nämä olivatkin molemmat raavaita uroksia. Haluan muuttaa maalle, mutta en halua ajaa autolla ja haluan asua kirjaston, hallin ja torin vieressä.