Puran, pakkaan, puran.
Mietin, mitä minulle jää kun olen vanha, kun ketään ei kiinnosta, kun en enää saavuta mitään. Mietin otanko mukaan hiustenkuivaajan vai en, monetko sandaalit oikeastaan tarvitsen.
Viikko poissa koneelta tehnee ihan hyvää.
Runo on Johanna Venhon kokoelmasta tässä on valo (WSOY 2009)
Ja kun sataa. Ja kun sataa ja soi ja käteen jää kuoppa. Kuopasta virtaa vesi ja tämäkin vuosi. Ruusuja on suojattava eikä muulle ole aikaa. Kun sataa ja soi ja käsiin tuulee. Pensaissa tanssii unesi lapsi, itsensä peittona, ja ne silmät. Se tietää kaiken mitä sinulle tapahtuu ja lukee sanat takaperin, älä kuuntele minne reitti johtaa. Ja kun sataa ja soi ihosi reikiä täyteen, näyt läpi ja viimeinen kipinä sihahtaa maahan, suojaat ruusuja, lapsi tanssii tiehensä ja jäät tavaamaan sanoja lopusta alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti