Minulla on jumppareppu, jossa odottavat jumppavalmiudessa lenkkarit ja juomapullo. Kävelin korttelin verran jumppaa kohti ja muistin, että käytin viimeksi jumppareppua rantareppuna ja otin lenkkarit repusta. Ei auttanut kuin kävellä takaisin oikeita välineitä hakemaan, aurinkovoiteella ei tee paljonkaan jumpassa.
Palatessani kävin Anttilassa ostamassa kisulle ruokaa, hän syö vain tiettyä sapuskaa, jota ei tahdo mistään löytyä. Kuivapapanoita hän syö mielellään, olivat ne mitä merkkiä tahansa.
Anttilat ovat pilanneet suomalaiset kaupungit. Onko kukaan nähnyt kaunista Anttila-tavarataloa? Tampereen Anttilan edessä parveilevat Tampereen syrjäytyneet. Ruma ympäristö kerää henkilöitä, jotka eivät pidä itseään minkään arvoisina.
Viikonlopun runo on Kristiina Wallinin kokoelmasta Jalankantama (Tammi 2009)
Tästä paikasta ei voi piirtää karttaa. Sinun pitää löytää: piikkipaatsama, kotilo. Piikkipaatsamasta on otettava siemen, kotilon sisään on pantava multaa. Kaikki mitä tapahtuu sen jälkeen, on luonnontiedettä. Saatat yllättyä, että puun lisäksi kotiloon kasvaa viisi hotellia ja yksi koulu. Minä olen kolmannessa hotellissa huoneessa 546. Minulla on vaaleanpunaiset aamutossut ja korsetti, harjoittelen peilin edessä kohtalokasta ilmettä. Minua paleltaa. Oikeastaan haluaisin keittää hilloa ja maustaa sen inkiväärillä. Jos löydät tänne, jos löydät merestä kotilon tai reunapalan mannerlaattaa, jos onnistut näkemään nämä hotellit ja koskettamaan minua, voit samaan hengenvetoon käynnistää vanhan Volvon, olla unohtamatta reittiä sinne, missä linnut pysyvät taivaalla eivätkä jätä jälkeensä repalereunaisia jälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti